Uutisia
Hyvä idea, väärä maailma
Kritiikkiportti sai kolmessa vuodessa uskollisen, mutta liian pienen
käyttäjäkunnan. Verkko-pilotti päättyi, keskustelu kritiikistä jatkuu.
S
uomalaisen kulttuuri- ja tai-
dekritiikin uusi aika on alka-
nut. Jotenkin niin me ajatte-
limme runsaat kolme vuotta
sitten, kun Kulttuurirahaston,
sanomalehtien ja Suomen arvostelijain
liiton SARV:n yhdessä toteuttama Kri-
tiikkiportti oli avautunut internetissä.
Portaaliin alkoi nopeasti karttua
linkkejä verkkolehdissä julkaistuihin
arvosteluihin. Ne loivat ristivalotus-
ta sellaisten teosten ympärille, jois-
ta puhuttiin kaikkialla. Lisäksi arviot
nostivat esiin kulttuuria, josta harvat
muutoin tiesivät – tärkeitä kapeiden
yleisöjen teoksia ja kaukana katsojien
valtavirroista syntyneitä produktioita.
Tuntui uskottavalta, että jos lähes
kaikki suomalainen ammattimaisesti
tuotettu taidekritiikki löytyisi samasta
verkko-osoitteesta, arvostelut saisivat
paljon lisää lukijoita. Niitä olisi helppo
vertailla keskenään. Kritiikin kirjoitta-
minen kehittyisi ja hyvien arvostelu-
jen nälkä kasvaisi. Kaikki voittaisivat.
Lähtötilanteessa Kritiikkiporttia
kiiteltiin ja kehuttiin. Kolmen vuoden
pilottijakson jälkeen toiminta päättyi
viime kesäkuussa. Kukaan ei vaatinut
sen jatkamista.
SARV katsoi, ettei voi hoitaa por-
taalia ilman ulkopuolista rahoittajaa.
Sellaista ei Kulttuurirahaston sopimus-
kauden jälkeen ilmaantunut, eikä por-
taalille löytynyt uutta kotia neuvotte-
luissa muiden järjestöjen kanssa.
Verkossa kaikki on toisin
Kritiikkiportti joutui tinkimään tavoit-
teestaan koota kaikki lehtien kritiikki-
linkit saman verkko-osoitteen taakse.
Muutamien suurten päivälehtien puut-
tuminen portaalista koetteli alusta lop-
puun saakka hankkeen uskottavuutta.
Osalla lehdistä ei ollut teknisiä valmiuk-
sia linkkisyötteiden lähettämiseen, osa
taas oli rajannut kritiikit pois verkkosi-
vuiltaan vähäisen lukijamäärän takia.
Kritiikkiportin suurimmaksi haas-
teeksi osoittautui yleisön tavoittaminen.
Kävijämäärä asettui nopeasti lukemiin,
joissa se sittemmin tasaisesti pysyi. Si-
vustolla tai syötteissä tapahtuneet muu-
tokset eivät vaikuttaneet sen enempää si-
säänklikkauksiin kuin viipymäänkään.
Onko pari tuhatta kävijää viikossa
paljon vai vähän? Riippuu kokonaan sii-
tä, mihin verrataan. Kirjallisuuslehti Par-
nasson verkkosivuilla käyntejä on enim-
millään saman verran. Maakuntalehden
sivuilla määrä voi olla satakertainen.
Kritiikkiportti sai paljon medianäky-
vyyttä. Sitä markkinoitiin painotuotteil-
la, puhumalla ja kirjoittamalla. Sillä oli
oma Facebook-ryhmä, ja sen bannereihin
saattoi törmätä yhtä hyvin päivälehden
kuin Kansallisteatterinkin verkkosivulla.
Verkossa kiinnostavat asiat löyde-
tään ennemmin tai myöhemmin. Kri-
tiikkiporttia ei löydetty, joten toiminta-
tavassa oli vikaa. Ehkä yksi vika oli se,
mitä aluksi pidettiin vahvuutena: pe-
rinteinen ammattimaisuus ja printti-
mediaan kiinnittynyt tausta. Entises-
sä maailmassa niiden varassa pärjäsi.
Kritiikkiportti välitti arvostelu-
ja neutraalisti, kuten järjestövetoiselle
sivustolle luontevaa on. Se ei ottanut
kantaa eikä suositellut, vaan toimi vii-
leästi kuin kirjaston kortisto. Sen ha-
kutoiminnot olivat hyvät, mutta ulot-
tuivat vain portaalin omiin linkkeihin.
Todennäköisesti Kritiikkiportti pal-
veli enemmän taiteen ja kritiikin teki-
jöitä kuin suurta yleisöä. Olisi kiinnos-
tavaa tietää, kertooko Kritiikkiportin
kohtalo yleisemminkin jotain olen-
naista kritiikin, kriitikoiden ja lukijoi-
den suhteesta.
Ongelmana työläys
Kr itiikkipor tti pyör i kahden osa-
aikaisen ammattilaisen voimin. Sivus-
ton tarkkuus ja huoliteltu ilme vaati-
vat enemmän käsityötä kuin alun pe-
rin osattiin arvioida.
Verkossa monet asiat menevät juuri
näin. Ne näyttävät vaivattomilta, mut-
ta ovat todellisuudessa työläitä ja mo-
nimutkaisia. Jossain tulee aina vastaan
hetki, jolloin täytyy arvioida, onko lop-
putulos kaiken vaivan arvoinen.
Kritiikkiportin kohdalla arviointi joh-
ti yksiselitteiseen lopputulokseen. Sivusto
toimii vielä linkkiarkistona, mutta uutta
sisältöä ei tuoteta. Päätös ei onneksi tar-
koita, etteikö verkosta kritiikkiä löytyi-
si. Arviosivustojen ja -blogien määrä kas-
vaa kaiken aikaa, ja niiden rinnalla elää
vieläkin vahvempi ja nopeampi kritiikin
muoto: sosiaalinen media.
Tiedonvälityksen historiallinen
murroskausi jatkuu. Verkon kasvu ja
institutionaalisten sisällöntuottajien
valta-aseman murtuminen vaikuttavat
väistämättä, vaikkakin hitaasti, myös
taidekritiikkiin.
Painetuissa lehdissä kritiikit ovat
pysyneet vuosikymmenien ajan muo-
doltaan muuttumattomina. Kriitikot ei-
vät ole ketä tahansa, eivätkä he aina
myöskään kirjoita kenelle tahansa.
Verkon avoin viestivirta on kuin toi-
selta planeeltalta. Kritiikkiä voi luoda ja
julkaista kuka vain. Kirjoittamista eivät
säätele sen enempää vakiintuneet käy-
tännöt kuin arvostelijoiden etujärjestöt
tai lehdistön portinvartijatkaan.
Kritiikki muuttuu ja vaihtaa paik-
kaa. Verkon kautta hyvä arvio voi saa-
da pitkän ja lavean elämän. Oikeiden
kritiikkien löytäminen vaatii kuiten-
kin tarkkoja kontakteja, verkossa ver-
kottumista. Varsinkin nyt, kun ei ole
Kritiikkiporttia.
Riitta Raatikainen
Kirjoittaja toimi Kritiikkiportin
ohjausryhmän puheenjohtajana
