eija Järvinen
lumoutui pianomu-
siikista jo lapsena Sortavalassa
kuunnellessaan
Marja
-siskonsa
soittoa. Soittaminen tuli piano-
tunneilla niin rakkaaksi ja tärkeäksi,
että Seija pyysi isältään lupaa pyrkiä
Sibelius-Akatemiaan ylioppilastutkin-
non jälkeen. Isä empi, mutta myöntyi.
Valmistuttuaan musiikinopettajak-
si Seija aloitti mittavan elämäntyön-
sä Kruununhaassa Helsingin Uudes-
sa yhteiskoulussa. Koulu käynnisti
haaraosaston Tapiolassa lukuvuonna
1956-1957. Seija rakensi sen musiikin-
opetuksen ja kokosi oppilaista koulun
kuoron. Haaraosasto itsenäistyi 1958
Tapiolan Yhteiskouluksi, ja Seijan kuo-
rosta tuli sittemmin
Erkki Pohjolan
joh-
tamanamaailmankuulu Tapiolan Kuo-
ro. – Tapiolassa syttyi miun rakkaute-
ni kuoron johtamiseen. Laulatin myös
aikuisten kvartetteja, esimerkiksi Ku-
konpoikia, Korppeja ja Muksuja.
– Olin niin innostunut opettamises-
ta, että koulussa sekä tytöt että pojat
halusivat tullamusiikkiryhmiin. Myö-
hemmin
Klasu
sävelsi ihania kuorolau-
luja, joita käytin sekä oman koulun et-
tä Oulunkylän yhteiskoulun kuoroissa.
Soitto rauhoitti rääväsuut
Klaus Järvinen asui lapsuusvuodet No-
kialla ja Lappeenrannassa. Hän soitti
innokkaana saksofonia ja klarinettia.
Lappeenrannan soittokunnasta hän
sai stipendin Voionmaan opiston ke-
säkurssille.
– Siellä opin soittamaan. Opiskelin
kouluaikanamyös Lappeenrannanmu-
siikkiopistossa.
Keskikoulun jälkeen Klasusta tuli
postivirkamies, mutta soittoharras-
tus jatkui tanssiorkestereissa. Vuonna
1961 hän päätti pyrkiä Sibelius-Akate-
miaan sekä solistiselle että koulumu-
siikkiosastolle.
– Pääsykokeita varten pianotaitei-
lija
Sohvi Korhonen
opetti minua soit-
tamaan pianoa. Kokeissa sain ”ehdot”
säveltapailusta ja kuorolaulusta. Nii-
tä opiskelin kesällä Klemetti-Opiston
kursseillaOrivedenOpistossa. Ihastuin
siellä klassiseen musiikkiin, kun pää-
sin soittamaan
Paavo Berglundin
joh-
dolla myös orkesterikurssilla.
Klasu suoritti Sibelius-Akatemiassa
solistisen tutkinnon 1965 ja valmistui
musiikinopettajaksi 1966.
– Jo opiskeluvuosina kävin tanssi-
keikoilla. Soitin
Göran Melenin
yhty-
eessä sekä
Kullervo Linnan
orkesteris-
sa ja hänen isossa orkesterissaan, jota
sain myös harjoituttaa. Jatsiputki oli
minulla ihan hiljaisella.
Klasu meni Oulunkylän yhteiskou-
luun (OYK) tuntiopettajan sijaiseksi ke-
väällä 1963. Koululla oli huono maine
kauhukakaroiden ja rääväsuiden vuok-
si. Klasu perusti kouluun orkesterin.
Se soitti klassista musiikkia ja voitti
vuonna 1965 valtakunnallisen kult-
tuurikilpailun.
– Huomasin kuitenkin, ettei perin-
teinen musiikin opetus innosta nuo-
ria. Syksyllä 1965 ryhdyin kokeilemaan
pop- ja jazzmusiikin uusia opetusme-
netelmiä. Tuotin musiikkiluokkaan
rummut ja äänentoistolaitteet. Perus-
tin Brass Bandin ja keräsin siihen kou-
lun pahimmat jästit rauhoittumaan.
Siellä aloittivat muunmuassa kesyttö-
mät veljekset
Upi
ja
Seppo ”Basti” Sor-
vali
, jotka myöhemmin itse opettivat
nuoria Oulunkylän Pop& Jazz Opistos-
sa. Silloin tajusin, miten mahtava so-
siaalinen merkitys musiikilla voi olla.
OYK Brass Band kehittyi nopeasti.
Se esiintyi eri puolilla maata ja keräsi
keikoillaan rahaa soitinten hankkimi-
seen ja pitkien esiintymismatkojen jär-
jestämiseen. Bändi pääsi vuonna 1970
esiintymäänMoskovanmusiikkipeda-
gogiseenmaailmankongressiin. Silloin
Kremlin kongressipalatsissa soitettiin
ensimmäistä kertaa länsimaista pop-
pia ja rockia.
– Oppilaat pakottivat minut kuunte-
lemaan Black Sabbathia, Creamia,
Eric
Claptonia
. Klassisen musiikin osaami-
nen ei enää riittänyt. Minun oli opit-
tava rock.
Hyvä musiikkikasvattaja rakastaa työtään, musiikkia ja lapsia. Rakkaudesta syntyi
ammattimaisen pop/jazzmusiikin opetus Suomessa. Sosiaalineuvos Seija Järvinen ja
musiikkineuvos Klaus ”Klasu” Järvinen saivat Uudenmaan rahaston tunnustuspalkinnon
suomalaisen popin ja jazzin, kompin ja tatsin siivittämisestä.
Huimapäiset
tienraivaajat
TEKSTI Mariitta Hämäläinen
KUVA Heikki Tuuli
22
