E
lämä intohimoisten tutkijavanhempienkans-
sa voi olla pikkulapselle rankkaa. Paleoant-
ropologian uranuurtaja
Richard Leakey
muis-
taa, kuinka kaivauksilla vanhemmat olivat
syventyneet irrottamaanmaasta luuta. Vii-
sivuotias Pikku-Richard mankui vieressä,
niin kuin lapset mankuvat, että on kuuma ja jano ja kär-
päset kiusaa.
Lopulta hänen isänsä Louis tiuskaisi: "Suu umpeen! Tee
sinäkin jotain tärkeää, etsi vaikka oma luu."
Pikku-Richard hortoili näkymättömiin – ja alkoi kaivaa.
Pian vastaan tuli ison eläimen luita, kallo ja hampaat. Puo-
len tunnin päästä isä ilmaantui paikalle kysymään, miten
menee, ja poika kertoi löytäneensä oman luunsa.
Isä katsoi fossiileja tarkemmin. "Voi luoja, aivan liian tär-
keää pikkupojan kaivettavaksi", isä sanoi, "mene kauemmas
ja syö vaikka lounasta."
Sittemmin, 65 viime vuoden aikana, Leakeyn perheen-
jäsenten johdolla (vanhemmat Louis ja Mary, lapset Jonat-
han ja Richard , tämän vaimoMeave sekä heidän tyttärensä
Louise) on kaivettu valtava määrä ihmissukuisia fossiileja
etupäässä Keniasta, mutta alussa myös Etiopiasta ja Tan-
saniasta. Nämä löydökset ovat mullistaneet käsityksemme
ihmisen alkuperästä.
– Tiedämme nyt ilman epäilyksiä, että kaikki ihmisen
keskeiset kehitysvaiheet tapahtuivat Afrikassa. Jokainen
nykyihminen on jossain suhteessa viimeiseen muuttoaal-
toon, joka lähti käyntiin Afrikasta 70 000 vuotta sitten,
Richard Leakey kertoo.
Paleoantropologina Leakeyta harmittaa, että niin paljon
huomiota suunnataan ihonväriin, vaikka vaalea iho on tiet-
tävästi hyvin nuori mutaatio, korkeintaanmuutaman kym-
menen tuhannen vuoden ikäinen.
w
– Haemme helposti
selitystä tai oikeutusta
omalle käytöksellemme
kuvitteellisesta esihistoriasta,
vaikka fossiileista on hyvin
vaikea päätellä kulttuuria,
Richard Leakey sanoo.
Sukupuussamme riittää katkenneita
kehityshaaroja
Vuosina 1967–74 Richard Leakey ja kumppanit kaivoivat
Omo-joen laaksosta Etiopiasta liudan ihmisluita. Aluksi
rahoittajat pettyivät löydöksiin, kun ne olivat fossiileiksi
surkean nuoria, noin 195 000 vuoden ikäisiä.
Luiden arvo on kuitenkin siinä, että kyseessä ovat edel-
leen vanhimmat tunnetut oman lajimme, Homo sapiensin,
jäänteet. Eli ainakin noin kauan "meitä" on kävellyt maa-
pallon pinnalla.
Vuonna 1972 Leakeyjen kaivauksilla Turkanajärven itä-
rannalla Keniassa löytyi 1,9miljoonan vuoden ikäinen kal-
lo, joka osoittautui ensimmäiseksi todisteeksi kahdella ja-
lalla kävelleestä turkananihmisestä (Homo rudolfensis).
Niin ikään Turkanajärveltä Richard Leakeyn tiimi löysi
vuonna 1984 täydellisimmän tunnetun esi-ihmisluuran-
gon. Lapsena tai nuorena kuollut, 1,5 miljoonan vuoden
ikäinen "Turkana boy" luokiteltiin afrikanihmiseksi (Ho-
mo ergaster), tosin Leakey itse pitää sitä suurella varmuu-
della afrikkalaisena Homo erectuksena ja näin ollen nyky-
ihmisen esi-isien edustajana.
– Tällaisista asioista on paljon erimielisyyksiä. Joku sa-
noo, että tietyn fossiilin voi yhdistää tuohon ja tuohon, ja
toinen väittää, että toisinpäin, Leakey naurahtaa.
– Rehellisesti sanoen, sillä ei ole niin suurta väliä. Fossii-
lipuuta voi ravistaa, mutta ei se ravistelusta kaadu. Me ih-
miset olemme kehittyneet asteittain, siitä ei ole epäilystä.
Puolen vuosisadan aikana niin Leakeyt kuin muutkin
ryhmät ovat löytäneet kasapäin homoja ja australopithe-
cuksia – tai näiden välimaastoon sijoittuvia ihmislajeja.
Nykykäsityksen mukaan sekalaiset esi-ihmislöydöt se-
littyvät sillä, että ihmisen esihistoriassa rönsyilee viljalti
sukupuuttoon kuolleita kehityshaaroja.
KUVA Heikki Tuuli
17
