20
Joutsenlammesta
S
iitä hetkestä alkoi balettitanssija
Rasmus Ahlgrenin
ura. Sillä se hänestä väistämättä tulee, elleivät maa-
ilmankirjat mene täydellisesti sekaisin.
Rasmus on nyt 10-vuotias ja on käynyt kolmen
vuoden ajan Hämeenlinnasta Kansallisoopperan balettikou-
lua Helsingissä. Viime lukuvuosi on ollut todella tiivis, sillä
Rasmus on tanssinut myös kolmessatoista Pähkinänsärkijä-
baletin esityksessä.
Kun hän on lisäksi Kansallisbaletin johtajan
Kenneth
Greven
kokoamassa erityisryhmässä, riittää pienellä, mut-
ta päättäväisellä nuorella miehellä menoa.
Silti hän ehtii hyvin vapaapäivinään riehumaan kotipi-
hansa trampoliinilla pikkusisarustensa kanssa. Rasmus ha-
luaisi kyllä pelata jääkiekkoakin, kuten 16-vuotias isoveli,
mutta kaikkea ei voi saada. Jostakin on tingittävä ja jo var-
haisella iällä on tehtävä valintoja.
Tuntuu kyllä siltä, että Rasmuksen valinnalle tanssin
puolesta ei ollut juuri vaihtoehtoja. Niin päättäväisesti, mo-
tivoituneesti ja suurella intohimolla Rasmus nuoresta iästään
huolimatta uraansa suhtautuu.
Sehän ei ole nimittäin pelkkä harrastus, vaan johtaa
myös ammattiin. Kun lukio päättyy, samaan aikaan pitäisi
tanssijan ammattitutkinnon olla valmis. Ja harvalla alalla
joutuu panostamaan yhtä paljon ja ankarasti harjoitteluun.
Balettitanssi näyttää kevyeltä, mutta siihen pääseminen
vaatii kurinalaista vuosia kestävää harjoittelua.
Haaveena päärooli Pähkinänsärkijässä
Tanssiminen ei ole Rasmukselle kuitenkaan raskasta. Se on
ilo ja onni. Matkat vain ovat hänestä tylsiä ja vähän puudut-
tavia. Silti se ei ole saanut Rasmuksen intoa yhtään vähene-
mään. Kuumeisena ja kipeänäkin hän olisi lähtenyt tunneil-
le, elleivät vanhemmat olisi ehtineet estämään.
Nykyisin Rasmus käy neljästi viikossa Helsingissä ba-
lettitunneilla. Ensi lukuvuonna määrä nousee viiteen. Tä-
män lisäksi ovat esiintymiset Pähkinänsärkijässä, joka jat-
kuu taas syksyllä ohjelmistossa, sekä viikonloppu- ja muut
harjoitukset.
Rasmuksen normaali päivä etenee siten, että kun hän on
päässyt Nummen ala-asteelta kotiin varttia yli yhdeltä, pitää
noin tunnin kuluttua lähteä rautatieasemalle. Jos äiti ei ehdi
opettajan työstään kotiin, ovat auttavaiset ja ihanat naapurit
kyydinneet Rasmusta asemalle. Helsingin rautatieasemalle
päästyään Rasmus jatkaa ratikalla tai bussilla Kallioon ba-
lettitunneille. Takaisin Hämeenlinnan rautatieasemalla hän
on iltayhdeksän jälkeen. Sieltä isä tai äiti noutaa autolla, ja
kotona hän on jälleen puoli kymmeneltä.
Rasmuksen Hämeen rahastolta saama apuraha oli van-
hempien mielestä tervetullut sekä taloudellisesti että henki-
sesti. Oli hienoa nähdä, kuinka nuorinta apurahansaajaa on-
niteltiin ja hänestä oltiin kiinnostuneita. Se oli vastapainoa
sille kiusaamiselle, jota Rasmus myös on valitettavasti saa-
nut kokea. Balettia tanssivaa poikaa kun vieläkin, ihme kyl-
lä kummastellaan. Sen sijaan olisi syytä ihailla sitä päättä-
väisyyttä ja innostusta, jolla Rasmus käyttää niitä erityisiä
lahjoja, joita hänellä on.
Entä mitä haaveita on Rasmuksella? – Haluaisin tanssia
joskus Pähkinänsärkijän pääroolissa ja päästä treenaamaan
Tanskan Kuninkaalliseen balettiin.
Siellä muuten tanssi Kenneth Greve, joka oli myös legen-
daarisen
Rudolf Nurejevin
oppilaana.
l
Koululainen Rasmus Ahlgren sai 7.5.2010 Hämeen
rahaston Tyyne ja Lauri Peltosen rahastosta
5 000 euron apurahan tanssin opintoihin Suomen
Kansallisoopperan Balettioppilaitoksessa.
Kun 5-vuotias Rasmus pyysi laittamaan
Joutsenlammen musiikkia soimaan ja alkoi
sitten tanssia olohuoneessa, jäi Aliisa-äidiltä
perunankuorinta kesken. Hän tuijotti silmät
hämmästyksestä pyöreinä kuinka hänen pieni
poikansa tanssi.
TEKSTI Arja-Liisa Landén
Kaikki alkoi
A P URAHANSAA J AT 2 010
w
Rasmus Ahlgrenin taustalla ei ole Joutsenlampi,
vaikka sellainenkin Hämeenlinnan Aulangolla on.
Kesäpäivä kului leppoisasti Ahveniston lammella.
KUVA Vilja Tamminen
