Opettajankin vaate on
18
A P URAHANSAA J AT 2 010
T
utkimuksessaan
Marjo Kamila
pohtii, millaisia merkityksiä opet-
tajat antavat omalle ja kollegojen
pukeutumiselle ja ulkoasulle.
Ulkonäkönormit ovat tulleet voi-
malla koko yhteiskuntaan. Koulu, jos-
sa opettaja on katseen kohteena, ei voi
jäädä ajan ilmiöstä sivuun.
– Toisaalta nyt ollaan palaamassa
vanhaan käytäntöön, jossa ulkoasulla
on merkitystä. Kaikkialle ei voi mennä
farkuissa ja topissa, Kamila sanoo ja
kehottaa katsomaan kaupungilla huo-
liteltuja vanhemman polven ihmisiä.
– He pukeutuvat siististi, vaikka ovat
vain kaupassa.
Yritysmaailmassa työntekijän on
sovittava yrityksen brändiin. Ammat-
tioppilaitoksissa opettajat tutustutta-
vat omalla tyylillään opiskelijoita alan
koodeihin. – Jos ei sitä koodia hallitse,
on väärässä työpaikassa. Työntekijä-
kään ei voi hyvin, Kamila toteaa.
Marjo Kamilalla on vahva tausta
visuaalisen kielen pohtimiseen teatte-
rissa sekä taidekasvatuksen puolella.
Ennen yliopisto-opintojaan hän työs-
kenteli teatterin pukusuunnittelijana ja
myöhemmin käynnisti lasten ja nuor-
ten kuvataidekoulun Kauhajoelle. Tär-
keä linkki ulkoisen olemuksen merki-
tykseen löytyi Kauhajoelta Seinäjoen
Ammattikorkeakoulun ravitsemuksen
yksiköstä. Kamila teki taidekasvatus-
projekteja koulun kanssa, esimerkiksi
fantasiakattauksia ja väriopillisia ko-
keiluja. – Se oli – ja on edelleen – hy-
vin esteettinen koulu, jossa ymmärret-
tiin kokonaisestetiikan merkitys. Siellä
Koulussa opettaja on estradilla joka päivä. Ulkoinen olemus voi olla kommunikaation väline
joskus jopa sanoja vahvemmin, sanoo väitöskirjatutkija, filosofian maisteri Marjo Kamila.
TEKSTI Aune Waronen KUVA Katja Lösönen
VIESTI
V
