31
Henkilökuvassa
Vanhojen kirjojen
henkivartija
Etelä-Savon rahaston hoitokuntaa johtaa yrittäjähenkinen
bibliofiili. – Olen käytännön ihminen; tietyllä tavalla
pedantti ja toisaalta hunsvotti, toimitusjohtaja
Ilkka Paatero luonnehtii itseään.
Ilkka Paatero
on tehnyt työtä kirvesmiehenä ja metsän-
raivaajana, keraamikkona ja keinosiementäjänä, raken-
nuttajana, tehtaanjohtajana ja yrittäjänä. Parhaiten kansa
tuntee hänen käsialansa Kermansavi-astioista ja -kaake-
liuuneista.
– Opiskelu Helsingin yliopistossa jäi kesken, kun läh-
din työelämään ja Heinävedelle käynnistämään hiuskos-
metiikkatehdasta. Toimin sen johtajana vuoteen 1981.
Perustin harrastuksekseni savipajan 1976. Se alkoi me-
nestyä ja tarvitsi lopulta kokoaikaisen työpanokseni.
Myin yrityksen neljä vuotta sitten. Nyt voin omistautua
haastavalle harrastukselleni, vanhoille kirjoille.
Haurastuvat kirjat pelastettava
Paatero on liikkunut luonnossa koko ikänsä ja viettänyt
Inarinjärven rannalla kaikki kesälomansa 1970-luvulta
asti. Sieltä sai alkunsa nykyinen elämäntehtävä.
– Aloin kerätä Lapista kertovaa vanhaa kirjallisuutta.
Ihastuin
Samuli Paulaharjun
teoksiin ja innostuin ke-
räämään myös hänen lehtiartikkeleitaan. Aikanaan huo-
masin, että niitä oli kertynyt enemmän kuin bibliografi-
oissa tiedettiin olevankaan. Olen digitoinut artikkelit ja
tehnyt Paulaharjusta uuden bibliografian. Luovutan ai-
neiston Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Pyrimme
saamaan sen tänä vuonna tutkimuskäyttöön.
Kirjojen keräily laajeni Lapin aiheista varhaisiin Tur-
ku-painatteisiin ja muihin kohteisiin. Ansioistaan pal-
kittu Paatero kerää nyt Fennicaa eli kaikkea Suomessa
ja ulkomailla painettua Suomea koskevaa kirjallisuutta.
Aarteisiin kuuluu Sothebyn huutokaupasta toissa vuon-
na löytynyt latinankielinen käsikirjoitus
Rudimenta
linguae finnicae breviter delineata
, joka lienee kirjoitettu
jo 1500-luvun lopulla. Tutkijat arvelevat, että se on van-
hin säilynyt suomen kielioppi.
Kun Paatero totesi Kansalliskirjastossa asioidessaan,
että sen kokoelmista puuttui monia merkkiteoksia, hän
lahjoitti sinne painatteita omista kokoelmistaan. Hän läh-
ti mukaan Kansalliskirjaston
Pelasta Kirja
-lahjoituskam-
panjaan ja toimii nyt sen kummina. Vuonna 2006 Paate-
ro lahjoitti Kansalliskirjastolle alkupääoman itsenäisen
aktiivisen käyttörahaston perustamiseksi. Helsingin yli-
opiston rahastoihin kuuluva Ilkka ja Ulla Paateron rahas-
to tukee Kansalliskirjaston kulttuuriperinnön kartoitta-
mista, säilyttämistä ja tunnetuksi tekemistä. Noin puolet
varoista käytetään digitointiin.
Elävyyttä Etelä-Savoon
Etelä-Savon rahasto rahoittaa kolmea keihäshanketta:
pieksämäkeläistä Sylvi Symposium -kirjallisuustapah-
tumaa, Mikkelin kesäyliopiston tiedeseminaari Mikke-
lin Akatemiaa sekä Joroisten Musiikkipäiviä. Täydentä-
vää rahoitusta myönnetään myös hyvin suunnitelluille ja
maakuntaa elävöittäville pienille hankkeille, jos tuki tuo
niiden sisältöön lisäarvoa.
– Meillä on valmiuksia olla mukana pitempäänkin,
mikäli hankkeet kehittyvät. Rahasto ei ole kainalokeppi,
mutta voimme varmistaa toiminnan jatkuvuuden.
Paatero ja rahaston uusi asiamies, filosofian tohto-
ri
Päivikki Eskelinen-Rönkä
, aloittivat tämän vuoden
alussa kuntakierroksen.
– Etelä-Savo on muuttotappiomaakunta. Täällä on se-
kä kehittyviä alueita että periferiaa. Käymme kunnissa
kertomassa, mikä Rahaston rooli Etelä-Savossa on ja mi-
kä sen tulisi olla. Opimme samalla tuntemaan paikallisia
kulttuuritoimijoita ja heidän olojaan. Aloitimme kierrok-
sen Joroisista ja Mikkelistä, seuraavaksi menemme Piek-
sämäelle. Arvostetun Kulttuurirahaston edustajat otetaan
innostuneesti vastaan.
TEKSTI Mariitta Hämäläinen KUVA Adolfo Vera
