21
tut tulokset perustuvat useita vuosia
kestäviin tuhansien henkilöiden seu-
rantatutkimuksiin, joissa lasketaan
hengissä säilyneet ja kuolleet. Muut
terveyteen vaikuttavat tekijät otetaan
tutkimuksissa huomioon, joten esimer-
kiksi tupakoimattomuus tai hyvä kun-
to eivät selitä kulttuurin kuluttamisen
elämää pidentävää vaikutusta. Mikä-
li kulttuuritilaisuuksiin osallistumat-
tomat henkilöt paransivat tapansa ja
alkoivat myöhemmin käydä kulttuu-
ritilaisuuksissa, hekin säilyivät elossa
suuremmalla todennäköisyydellä kuin
passiivisina pysyneet. Uunituoreen
suomalais-brittiläisen teollisuustyö-
läisten tutkimuksen tulokset toistivat
ja vahvistavat aikaisempia havaintoja
kulttuurin kuluttamisen myönteisestä
vaikutuksesta: kulttuurifriikit säily-
vät hengissä merkitsevästi pitempään
kuin sohvaperunat. Sekä yksin että po-
rukassa kulttuuria kuluttavilla oli esi-
merkiksi puolta pienempi riski kuol-
la tapaturmaisesti, väkivaltaisesti tai
oman käden kautta.
Mainituissa tutkimuksissa keski-
tyttiin kulttuuritilaisuuksissa vieraile-
miseen eikä kulttuurin kuluttamiseen
liittyvän sosiaalisen osallistumisen ja
yhteenkuuluvuuden vaikutusta huo-
mioitu, kuten teimme omissa tutki-
mushankkeissamme. Koko Suomen
aikuisväestöä edustavissa tutkimuk-
sissa selvitimme sosiaalisen ja kult-
tuurisen pääoman vaikutusta eloon-
jäämiseen yli 20 vuoden aikana.
Varmistimme ensin, että vapaa-ajan
sosiaalisen osallistumisen ja kult-
tuuriharrastuksen aktiivisuus säilyy
varhaisesta keski-iästä vanhuuteen,
vaikka harrastamisen muodot, lajit ja
asuinpaikka muuttuvat. Sitten osoitim-
me, että sosiaalisesti ja kulttuurisesti
aktiivisimpaan neljännekseen kuulu-
vista kulttuurifriikeistä 16 % suurem-
pi osa kuin passiivisimpaan neljännek-
seen kuuluvista sohvaperunoista säilyi
hengissä, ihan siitä riippumatta, miten
terveyttä suosivaa tai haittaavaa elä-
mää he viettävät. Myös kanssaihmisiin
luottaminen pitää suomalaisia hengis-
sä, kun taas epäluottamus on lähes tu-
pakoinnin veroinen tappaja. Yhdessä
puuhaaminen, sosiaalinen osallistumi-
nen, kulttuuriharrastustoiminta ja kes-
kinäinen luottamus ovatkin eloonjää-
misen suojatekijöitä siinä missä hyvä
geeniperimä, naissukupuoli, nuoruus,
hyvä terveys, hyvä sosiaalinen ja ta-
loudellinen asema, tupakoimattomuus,
juopottelemattomuus, kuntoliikunta,
laihduttaminen, terveellinen ruoka-
valio ja suotuisat laboratorioarvot.
Kulttuurin kuluttaminen ja kult-
tuuriharrastuksiin osallistuminen
suojaavat meitä varhaiselta kuole-
malta. Arvelen kuitenkin, että suoja-
tekijä on taustayhteisön sosiaalinen
ja kulttuurinen pääoma eikä kulttuu-
rin kuluttaminen sinänsä. Suuren ka-
nadalaistutkimuksen tulokset tukevat
näkemystäni ja samalla horjuttavat us-
koa kulttuurin harrastamisen välittö-
mään hyvää tekevään vaikutukseen.
Kulttuurin harrastaminen toimimal-
la itse aktiivisesti (eli luova toiminta)
ei nimittäin liittynyt (subjektiiviseen)
arvioon hyvästä olosta ja terveydestä!
Yli 60 erilaisen taide- ja kulttuurihar-
rastuksen joukossa vain musisointi ja
kuorolaulu poikkesivat pääsäännöstä,
eli ne tuottivat harrastajalleen mieli-
hyvää ja hyvän terveyden kokemuk-
sen. Koska kulttuurin harrastamisen ja
(objektiivisesti mitatun) eloonjäämisen
välillä vallitsee selvä myönteinen yh-
teys, kulttuuriharrastuksen vaikutus-
ta terveyteen/hyvinvointiin kannattaa
pohtia viileästi ja tutkia kriittisesti.
Vuosikymmen sitten suoritetuis-
sa tutkimuksissamme osoitimme, että
ruotsinkielisellä vähemmistöllämme
(5,3 %) on hallussaan runsaasti sosiaa-
lista pääomaa. Kun muualla maailmas-
sa etniset vähemmistöt voivat huonom-
min kuin enemmistöt, ruotsinkielinen
vähemmistömme elää terveenä, työ- ja
toimintakykyisenä ja kauemmin kuin
samalla alueella (Pohjanmaalla, Tu-
runmaalla ja Uudellamaalla), samois-
sa sosiaalisissa ja taloudellisissa olois-
sa elävä ja samoja palveluja käyttävä
suomenkielinen väestö – ja kauemmin
kuin Ruotsin väestö. Suomen ruotsin-
kielinen väestö on koko maailman mit-
takaavassa poikkeuksellisen tervettä ja
pitkäikäistä. Keskinäisen luottamuk-
sen ohella suomenruotsalaisella väes-
töllämme on runsain mitoin kulttuuri-
harrastuksina ilmenevää yhteisöllistä
toimintaa. Sen näyttää edistävän kie-
livähemmistömme hyvää terveyttä ja
pidentävän elämän lankaa. Uusimmat
tutkimuksemme osoittavat, että hyvä
tilanne on säilynyt entisellään.
Vaikka me-hengen ja sosiaalis-
kulttuuristen suhteiden malli peritään
varhaislapsuuden kasvuympäristös-
sä peruskulttuurin määrittämästä elä-
mäntavasta, ei aikuisenakaan ole lii-
an myöhäistä aloittaa sosiaalistumista.
Aikuiselle se voisi tarkoittaa kulttuuri-
harrastuksiin, vapaaehtoistoimintaan,
yhdistyksiin ja seuroihin, liikuntapo-
rukoihin, käsityökerhoihin, kuoroi-
hin, kotiseutu- ja eläkeläisyhdistyk-
siin, vaihtoehtoliikkeisiin, mummo- ja
vaaritoimintaan jne. osallistumista.
Laajempana yhteisöllisyyden haastee-
na se tarkoittaa julkisten tilojen (pub-
lic space) rakentamista, kulttuuritilo-
jen ja kulttuuriharrastusten tukemista,
rakennetun ympäristön yhteisöllistä-
mistä, lähidemokratiaa, kotiseutu- ja
naapuruustoimintaa ja kansalaistoi-
minnan vahvistamista. Siispä talkoot
takaisin!
l
Kaikki vuosijuhlan puheet löytyvät
Kulttuurirahaston verkkosivuilta
osoitteesta
”
Kulttuurin ja taiteen harrastaminen on
onnistuttu liittämään kansalaisten elossa
säilymiseen ja pitkäikäisyyteen.”
