Röllin luojaAlluTuppurainen
laskeutuu teatterinnäyttämöltä
pehmeästi eläkkeelle. Monipuolinen
näyttämötaiteilija sai Etelä-
Pohjanmaan rahaston 10000 euron
kulttuuripalkinnon.
V
eikeä mies tämä
Allan Rauli Kristi-
an eli
Allu TuppuͲ
rainen
. Äänessä vä-
lähtää Rölli, ja kun
kuuluututtunauru,
onmelkein kuin jotainmetsänvihre-
ää häivähtäisi ympärillä. Muttamies
istuu siististi vaasalaisessa teatteri-
talossa pöydän äärellä jamiettii tai-
teen tekemisenainesosia.
– Juuri se, että saa kaivetuksi sen
oman ittensäesiin jayhdistettyäroo-
liin,onaikakiitollista.Siitävoisyntyä
jotainhyvää.Niinhänonkaikessa tai-
teessa. Kyllä taidemaalari laittaa sie-
lunsakankaalle ja laulaja laulaasydä-
mensäkyllyydestä.
Vilkkaanpuoleinen oppilas pääsi
kuopiolaisessa kansakoulussa näy-
telmiin, kun opettaja huomasi, ettei
esiintyminen pelottanut, enemmän-
kinkiehtoi.1970-luvunalussaTuppu-
rainenkeikkailikitarankanssa japiti
aikansastandup–esityksiä.
Tie vei harrastajateatterin jaKuo-
pion kaupunginteatterin kautta Po-
riinnäyttelijäksi vuonna1981. Poris-
taTuppurainen tuliVaasaan1987.
–Olipitkäänmielessä,haluankoteh-
dä tätä, kun työ sitooniin totaalises-
ti.Kunyksi juttusaadaanvalmiiksi,on
päiväväliäjaruvetaantekemääntoista.
Peikon ja
pikkukonnien
tulkki
Rakkausteatteriinonsiltisyvä.Mie-
leenovat jääneetmonetroolit jaesityk-
set,esimerkiksi itsekirjoitettuHirmu-
jätkä-monologi.
–Kunolinkirjoittanutsenalusta läh-
tien, esittäminen oli aika jännää, sel-
lainenhenkireikä.
Lempihahmojaovat ainaolleet kai-
kenlaiset konnat japikkunilkit. Näyt-
telijäpuhuu lurjuksistaan lämmöllä.
–Usein ne ovat rujoja ja kauheita,
muttaniissäon jokin juttu, jostakat-
sojatykkää.Entiedä liputankotiedos-
tamatta jotainsellaista,ettävaikkane
ovatpahoja, onniilläkinsydän.
Dickensin henkilögalleriasta Tup-
purainenon leiponut näyttämölle ra-
kastettavia konnia, vaikkapaOliver-
näytelmän Faginin ja saiturihahmon
näytelmässä
EŝĐŚŽůĂƐEŝĐŬůĞďLJŶ
elämä
jaseikkailut.
–
ƌƚŚƵƌ'ƌŝĚĞ
oli iljettävä,aivanku-
vottava! Ehkäyksityiselämässä tees-
kentelen,ettäolennaapurinkilttipoi-
ka. Sisälläni on kumminkin peikko,
jonka haluanpäästää joskus irti. La-
vallaseonmahdollista.
JaTuppurainenhymyilee.
Röllissä peilautuu
sielunmaisema
Kun puhuu Allu Tuppuraisesta, ei
voi ollapuhumattamyösRöllistä, jo-
hononsolahtanut isoropsaus tekijän
sielua.
Rölli syntyi 1980-luvunpuolivälis-
sä, ensinäänikaseteille jaCD-levyille,
muttapian anarkistisesta, ekologisia
arvojapuolustavastapeikostatuliyk-
si YleisradionPikkuKakkosen suosi-
tuimpiahahmoja.
–Rupesinvainkirjoittelemaan.Myö-
hemminolenajatellut,ettäsisällänioli
asioita, joitahalusinkäsitellä lapsen-
omaisellatavalla.Siellähänonpelkoja,
huolta luonnosta ja vaikkamitä isoja
juttuja, joita ihminenpohtii.
Vuonna2006Röllivalittiinkaikkien
aikojenSatusuomalaiseksi,ohiMuumi-
en jaVäinämöisen.Tuppurainenmyön-
tää,ettäRöllintarinoissaonpaljonsel-
laisia, jotkahänyhävoi allekirjoittaa.
– Joskus jokumuistaa vanhan esi-
tyksen,kirjoittaataitulee juttelemaan.
Huomaan, että juttu on tosiaan kos-
kettanut.
Yhdessä jaksossaRölli lähteeunessa
etsimään elämän tarkoitusta. Peikko
jutteleemetsän hengen kanssa, pak-
kaareppunsa jakulkeemetsässä, jos-
sasevanheneekokoajan.
–Viimeisessäkuvassaseonnaavan
peitossa,käveleehyvinvaikeasti ja is-
tahtaamättäälle. Siinä se ottaamu-
kavanasennon ja lopultapeittyynaa-
vaan,muuttuumaaksi. Sittenkuuluu
TEKSTI AuneWaronen
KUVAKatja Lösönen
Ϯϲ
