K
riittistä keskustelua aina toivotaan, mutta se ei ole
koskaan oikeanlaista. Maahanmuuttajat ovat pyy-
tämättään joutuneet osaksi väittelyä, joka keskittyy
suomalaisten keskinäiseen kahinaan kulttuurisesta
hegemoniasta. Puolin ja toisin puheenvuorot kääntyvät kuvai-
lemaan kirjoittajan käsityksiä toisista suomalaisista ja heidän
mahdollisista motiiveistaan.
Suomessa on suhteellisen vähän maahanmuuttajia – eni-
ten venäläisiä – eikä heistä ole aiheutunut suurempia ongel-
mia. Vertailu muihin maihin kuitenkin osoittaa, ettei kotou-
tuminen ole itsestään selvää, eivätkä kansalaiset ole tyhmiä
kiinnittäessään siihen huomiota. Valtiovalta ei ole onnistunut
viestimään, kuinka se aikoo välttää muiden virheet. Samalla
on ilmennyt, ettei eliitin ja kansan kuilu ole suinkaan kaven-
tunut viime vuosikymmeninä. Syrjäytetyksi itsensä kokevan
joukon epäluulo ja sivistyseliitin ylimielisyys kohtaavat kuin
Kulttuurirahaston syntyaikana 1930-luvulla. Suomessa luke-
neisto tuntuu aina pettyvän kansaan, pahiten 1918. Eikä asiaa
helpota, että eliitin on itseään arvostaakseen suorastaan pak-
ko erottua massasta.
Kaikesta huolimatta suomalaisten enemmistön asenteet täs-
säkään asiassa eivät liene erityisen jyrkkiä vaan käytännöllisiä.
Asiallisesti perustellut ratkaisut kelpaavat. Kulttuurirahaston
perustajat toivoivat 1937 yhdistävänsä jakautunutta kansaa, ei
saarnaamalla ja vähättelemällä vaan tarjoamalla aineellista ja
henkistä tukea. Yhteiskuntaan ei pidä päästää syntymään kat-
keroituneita vähemmistöjä, olipa etninen tai poliittinen tausta
mikä hyvänsä – kaikki pidetään mukana.
Tältä pohjalta olemme ministeri Astrid Thorsin ja neljän
ministeriön sekä Svenska kulturfondenin kanssa tehostamas-
sa maahanmuuttajien kielenopetusta. Uutinen herätti verkossa
lyhyen keskustelun, jossa vilahtivat myös ”Kulttuurirahaston
kukkahattutädit”, ehkä huumorimielessä tai koska kirjoittaja ei
ehtinyt miettimään omintakeisempia ilmauksia. Tuskinpa mo-
ni vakavasti kiistää, että tehokkaampi kotoutumiskoulutus on
kaikkien etu. Sisäsivuilla perustelemme silti asiaa enemmän.
Kulttuurirahaston
kukkahattutädit
3
Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Finlandia-talon 1962, ja se rakennettiin 1967–71.
Kongressisiipi suunniteltiin 1970 ja rakennettiin 1973–75.
