K
etään ei voi kotouttaa vä-
kisin, sanoo Suomen Venä-
jänkielisten Yhdistysten Lii-
ton FAROn toiminnanjohtaja
Petr Potchinchtchikov
. Hä-
nen mielestään on ehdottoman tärkeä-
tä, että ihminen motivoituu ja osoittaa
halua tulla osaksi yhteiskuntaa. Sitä pi-
täisi voida jopa vaatia, etenkin vapaa-
ehtoisesti maahanmuuttavilta. Potchinch-
tchikovin mukaan myös pakolaisilta,
tietyn oleskeluajan jälkeen, voidaan
edellyttää omaa aktiivisuutta.
Miten tämä motivaatio saadaan ai-
kaiseksi? Virkamiehet eivät siihen pys-
ty, pelkästään resurssienkin puuttees-
ta. Mutta saman kokenut vertainen,
joka on jo kotoutunut ja järjestäytynyt,
voi kertoa, miten kannattaa edetä.
Petr Potchinchtchikov haluaa jakaa
vastuuta kotoutumisesta myös kansa-
laisjärjestöille ja kolmannelle sektoril-
le; ovathan järjestöt oman kohderyh-
mänsä parhaita asiantuntijoita. Tilaa
toiminnalle tulisi raivata nimenomaan
maahanmuuton ensi vaiheessa. Pot-
chinchtchikov sanoo: – Jos ihmiset
passivoidaan alkuvaiheessa ja jäte-
tään roikkumaan koulutuksiin, he ei-
vät opi yhteiskunnan pelisääntöjä. Sil-
loin viesti on helppo tulkita siten, että
mitä vähemmän pidät itsestäsi meteliä
sen parempi. Turha vuosikymmenen
päästä ihmetellä, kun kotoutuminen ei
ole onnistunut.
Ensimmäiseksi tietoa tulisi jakaa
omalla kielellä ja kulttuurisidonnai-
sella tulkinnalla. Ymmärtäen, miten
esimerkiksi venäjänkielisestä maasta
Suomeen muuttanut henkilö suhtautuu
asioihin, mitä hänen päässään liikkuu.
Kielen oppiminen kulkee tämän yhteis-
kuntatietouden rinnalla.
– Kielitaito on prosessi, jonka hal-
litseminen kestää tietyn ajan. Olen-
naista on olla tietoinen, mihin on tu-
lossa – ja siinä ohessa oppii vähitellen
suomen kielen.
Venäjänkieliset ovat
pirstoutunut ryhmä
Venäjänkielisiä on Suomessa vi-
rallisesti 50 000, todellisuudessa
luku on suurempi. He muodos-
tavat suurimman yksittäisen
maahanmuuttajaryhmän.
Ryhmä on kuitenkin hy-
vin pirstoutunut. Osa on
ns. vanhavenäläisiä, joi-
den juuret ovat olleet
Suomessa jo satoja vuo-
sia. Jotkut tulevat lähel-
tä, vaikkapa Pietarista,
ja toiset kaukaa Siperias-
ta asti, esimerkiksi Stali-
nin vainon aikana sinne
lähetettyjen suomalais-
ten perheiden jälkeläi-
sinä. Lisäksi on muita
paluumuuttajia. – Tänne muuttaa ve-
näjänkielisiä ihmisiä hyvin erilaisista
yhteiskunnista. On paljon erilaisia in-
tressejä, ja ihmiset ovat eri tasolla ko-
toutumismotivaationsa kanssa.
Kansalaisaktiivisuus on vähäistä
venäjänkielisten keskuudessa johtuen
siitä, että Venäjällä oma-aloitteellisuus
ei ole koskaan ollut hyvästä. Potchin-
chtchikovin mielestä yhtenäisemmästä
ja järjestäytyneemmästä ryhmästä kui-
tenkin hyötyisivät kaikki, myös Suomen
valtio. – Meiltä venäjänkielisten edus-
tusjärjestönä pyydetään mielipiteitä ja
osallistumista kaikkeen, mutta tuki on
ihan väärässä suhteessa vaatimuksiin.
Lisäksi unohdetaan, että Suomessa asuu
yli 50 000 Venäjä-asiantuntijaa, jotka
olisivat hyödynnettävissä.
Potchinchtchikovin mielestä ve-
näläisyys ei Suomessa ole positiivinen
asia, jos ihminen pärjää hyvin. – Kun
ihminen yrittää kotoutua ja on yritte-
liäs, niin koko ajan osoitetaan paikka:
et kuulu tähän menestyvien lokeroon
vaan sinne maahanmuuttajalokeroon.
Tällaisella asenteella on yllättävän
paljon puskaradiovaikutusta. Se joh-
taa ajatteluun, että ei kannata ollen-
kaan yrittää.
Petjan tarina
Petr Potchinchtchikov tuli Suomeen
Moskovasta vuonna 1994 opiskelemaan
ja tekemään töitä. Hänellä on muusik-
kotausta, ja kiinnostus musiikkitera-
piaan vei Petjan aluksi kehitysvam-
maisten hoitolaitokseen töihin. Sen jäl-
keen seurasi sekalaisia töitä, kulttuuri-
tuottajan opinnot sekä oman yrityksen
perustaminen.
– Pätkätöiden välissä olen aina yrit-
tänyt työllistää itseni oman yritykseni
kautta tekemällä muun muassa opetus-
työtä aikuiskoulutuksessa. Se on ollut
semmoinen liikkeelle potkiva tekijä.
Petja on ollut myös poliittisesti ak-
tiivinen Vihreissä ja istuu esimerkiksi
Espoon esittävän taiteen koulun hal-
lituksessa. Nykyisin hän on Suomen
Venäjänkielisten Yhdistysten Liiton
FAROn toiminnanjohtaja.
l
Motivaatio on tärkeintä
