Kielen kiemuroita
Kersti Juva
Taiteilijaprofessori
Kulttuurirahaston
palkinnonsaaja 2006
Oscar Wilden näytelmä
The Importance of Being Earnest
on vuosien varrella suomennettu monella eri nimellä:
Sulhaseni Ernest
,
Tärkeintä on olla aito, Ernesti-
yden merkitys
ja
Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin
. Oma käännökseni sai otsikon
Kuinka tärkeää on olla Uno
.
Syynä käännösten kirjoon on sanaleikki. Henkilönnimi Ernest on näytelmän
nimessä saanut samoin ääntyvän muodon Earnest.
Hurme-Pesosen
Englantilais-
suomalainen sanakirja
antaa sanalle vastineeksi vakava, totinen, innokas, harras, vilpitön. Suomalaiseen korvaan nämä kuulostavat positiivisilta epiteeteiltä.
Kun Jack ilmoittaa ystävälleenAlgenonille, ettähänennimensä ei oleErnest vaan
Jack, Algenon ilmoittaa: Enole eläissäni tavannut Ernestimmännäköistä ihmistä.
Tuntuisi aika näppärältä tehdä Ernestistä aitosuomalainen Aito.
Ikävä kyllä sanakirja ei kerro kaikkea. Olen jo niin usein kuullut englantilaisten ystävieni sanovan ”Don't be so earnest” että tiedän sen tarkoittavan suunnilleen samaa kuin ”Don't be so Finnish.” Englannissa sana on negatiivinen ja
tarkoittaa lähinnä tosikkoa.
Tällä varsin karkealla esimerkillä haluan havainnollistaa sitä, miten kieli ja
kulttuuri kietoutuvat toisiinsa. Suomessa on puhuttu suomea (sekä ruotsia ja
saamea) satoja vuosia, ja kieli on taipunut ilmaisemaan sen, mitä halutaan ilmaista, tarkasti, elävästi, hauskasti, miten milloinkin.
Kielellisessä kommunikaatiossa on aina kaksi osapuolta: puhuja ja kuulija, jotka yhdessä etsivät vuoropuhelun avulla maailmasta mieltä ja merkitystä. Ajattelu, ymmärtäminen ja kielen omaksuminen ovat kietoutuneet toisiinsa. Faktoja on helppo esittää alkeellisellakin kielellä, mutta syvällisen kommunikaation
syntyminen vaatii kieliyhteisön.
Eritoten tämä pätee sanataiteeseen, joka tavoittelee pakenevaa totuutta moneen suuntaan avautuvilla ilmaisuilla. Kaunokirjallisen teoksenhahmottamiseen
tarvitaan yhteistä kokemuksellista kielimaailmaa kirjoittajan kanssa. Siinä syy,
miksi tutustakin kielestä hyvin suomennettu romaani pystyy herättämään aavistuksia ja tunnelmia, joita alkukielellä lukiessa ei välttämättä pääse kokemaan.
Englantia käytetään paljon muidenkin kuin natiivien kanssa, ja sillä kommunikoidaan jo enemmän toisena kielenä kuin äidinkielenä. Meilläkin on sosiaalisessa mediassa, työelämässä ja opinnäytteissä alettu käyttää yhä enemmän
englantia, kaiketi siinä toivossa, että sillä kurin tavoitettaisiin enemmän lukijoita. Jos mitään muuta kieltä ei ole tarjolla, englanti on luonteva valinta, ja voidaan väittää, että kansanvälinen englanti muodostaa tavallaan kieliyhteisön.
Epäilen kuitenkin, että monet tekstit eivät tavoita tätä yhteisöä ja jäävät samalla suomenkieliselle lukijakunnalle etäisiksi.
Maailman Baabelissa pelkkä englanti ei riitä. Keskinäinen ymmärrys ei voi
ulottua kovin syvälle pelkän välikielen avulla. On tärkeää, että Suomessa opitaan muitakin kieliä - mistä muuten löytyvät ne ihmiset, jotka tulkitsevat meille vieraitamaailmoita, oli sitten kysymys kaupasta tai kirjallisuudesta. Yksilöllekin on etu jos hän pystyy puhumaan maassa maan tavalla.
Englanti ei saa riittää myöskään Suomessa. Aasiasta ja Afrikasta tulevat
maahanmuuttajat oppivat suomea hyvinkin nopeasti, mutta valkoisten hyvin
koulutettujen eurooppalaisten kanssa kommunikoidaan englanniksi tilanteessa kuin tilanteessa. Ruotsissa ja Hollannissa ulkomaalaisten yliopistonopettajien edellytetään oppivan kahdessa vuodessa paikallista kieltä sen verran, että
hallintotehtävät ja kokoukset sujuvat. Meillä täällä suomalaiset suostuvat uunoiksi ihan keskenäänkin.
Ajatusten Bulevardi
KUVA: Sami Kero
13
