O
n finaalin jälkei-
nen aamupäivä
Helsingin Mu-
siikkitalolla. Vain
joitakin tunteja
sitten
Kateryna
Kasper
(s. 1986) voitti kansainvälisen
MirjamHelin -kilpailun naisten sarjan,
ja laulajan kasvoilta kuvastuvat monen-
laiset tunteet: yllättynyt ilo, liikutus ja
uupumus.
– En nukkunut kovin hyvin, sillä täl-
laista ei tosiaankaan tapahdu usein, hän
sanoo silmät loistaen. – Pian alkaa taas
arki, istun pianoni ääressä ja opettelen
uusia kappaleita.
Tulevina päivinä finaalin suuret tun-
teet ovat hänelle kuin taikakalu. Nyt
hän pyöritteleemuistivihkonsa kirjan-
merkkinauhaa sormensa ympärille ja
vaikuttaa kainolta.
Lavalla ukrainalaissopraano oli jotain
aivanmuuta: finaalissa hän villitsi ylei-
sön tulkitessaan sähäkästi Thérèsen fe-
ministiaarianPoulencinsurrealistisesta
oopperasta Teiresiaan rinnat.
– Oli mahtavaa laulaa aaria ensim-
mäistä kertaa orkesterin kanssa. Kas-
per kertoo. – Vaikka kappale on ihan
hassu, se on myös ajankohtainen käsi-
tellessään sotaa ja vahvoja naisia.
Läpi kilpailun Kasper esiintyi sätei-
levän itsevarmasti, terävä-älyisenä ja
monipuolisena tarinankertojana. Jos
menestyvät laulajat voidaan karkeas-
ti jakaa ääni-ilmiöihin ja taiteilijoihin,
Kasper kuuluu ehdottomasti jälkimmäi-
siin. Jatkuvasti hänestä välittyi lenno-
kas kipinöivyys ja ilmeikkyys.
Näin myös Kasper itsensä näkee.
– Olen hyvin nopealiikkeinen ihminen
ja minulla on vilkas mielikuvitus, hän
kuvailee. – Haluan jatkuvasti vaihte-
lua, minua kiinnostavat hyvin monen-
laiset asiat.
Kasper nauttii oopperasta, sillä la-
valla saa eläytyä ja tehdä sellaisia asioi-
ta, joihin arki ei anna mahdollisuuksia.
–Lied on taas aivan toinen maailma,
siellä olen oma ohjaajani, hän linjaa.
Mirjam Helin -kilpailussa Kasper
osoitti valjastaneensa kevyen sopraa-
nonsa erittäinmoniulotteiseksi instru-
mentiksi: hän oli elementissään niin
barokkiretoriikassa, Mozart-koloratuu-
reissa, hienovaraisessa saksalaisessa
liedissä, vallattomissa ranskalaisissa
chansoneissa kuin 1900-luvun pelkis-
tetyssä tyylissä.
Kateryna Kasper on jo täysivaltainen
ammattilainen. Hiljattain hän sai kiin-
nityksen kotikaupunkinsa Frankfurtin
oopperaan, jonka oopperastudion opis-
kelijaohjelmassa oli laulanut vuodesta
2012. MitenKaterynasta tuli muusikko?
– Olen aina ollut laulaja, hän nau-
rahtaa. – Pikkulapsesta saakka olen
rakastanut esiintymistä. Haaveilin
näyttelijän ammatistakin, mutta lau-
lajantyössä voin myös näytellä ja löy-
tää jatkuvasti itsestäni uusia puolia.
Vanhemmat omistautuivat tyttären
musiikkikoulutukselle. Äiti on taide-
maalari, isä jazzmuusikko.
Katerynan on vaikea pidättää kyy-
neliä, kun mieleen nousee kotikaupun-
ki Makijivka Donetskin alueella. Täl-
lä hetkellä siellä jylisevät tykit, mutta
vanhemmat eivät ole jättäneet kotiaan,
ja huoli läheisistä purkautuu esiin kil-
pailu-urakan päätyttyä.
Barokista nykyoopperaan
Kasper lähti Ukrainasta Saksaanmuuta-
ma vuosi sitten, ensin vaihto-oppilaaksi
Nürnbergiin ja sieltä Frankfurtiin.
– Minulla on nyt usean vuoden sopi-
mus Frankfurtin oopperassa. Rakastan
sitä taloa ja aion olla siellä pitkään, hän
toteaa. Se ei silti estäisi keikkamatkoja:
Kasper toivoo voivansamatkustella, ta-
vata erilaisia ihmisiä ja työskennellä hy-
vienmuusikoiden ja orkesterien kanssa.
Kasper on saanut Frankfurtissa jo
paljon vastuuta ja laulanut esimerkik-
si Taikahuilun Paminan ja Papagenan
roolit sekä Cavalierin Rappresentatio-
ne di anima e di corpo -barokkiooppe-
ran pääosan. Kuluneena kesänä hän oli
kantaesittämässä
Peter Eötvösin
uutta
Kultainen lohikäärme -oopperaa. Vii-
me vuonna Kasper perusti oman barok-
kiensemblen nimeltään Théâtre sans
rideau, teatteri ilman esirippua, jonka
tavoitteena on esittää laulusolistille ja
yhtyeelle kirjoitettua vanhaa musiik-
kia välittömällä ja innostavalla tavalla.
Aviomies
Johannes Kasper
soittaa yhty-
eessä selloa.
Suurten oopperaroolien sijaan Kas-
per haluaa seikkailla vanhan ja uuden
musiikin sekä liedin parissa.
– Halusin osallistua Mirjam Helin –
kilpailuun, kun huomasin, että ohjel-
man sai valita hyvin vapaasti.
Konsertteja suunnitellessaan Kas-
peria kiinnostavat henkilökehitykset,
ja kilpailuohjelmasta välittyikin halu
kertoa erilaisista naishahmoista. Lied-
resitaaleissa laulajan taiteellisilla rat-
kaisuilla on suuri painoarvo.
–Minua kiinnostaa liedinhaastavuus:
laulajalla on suuri vastuu, ja vastaavasti
siitäsaapaljonnautintoa. Yleisöonsaata-
va värähtelemäänmusiikinmukana. Jos
tämäonnistuu,seonupeaelämyskaikille.
Yleisö yllätti
MirjamHelin -kilpailun yleisö oli Kate-
ryna Kasperille suuri energianlähde.
– Suorastaan yllätyin siitä, miten in-
noissaan yleisö osallistui kilpailuun
ihan alusta loppuun asti, hän tunnus-
taa. – Lämpimälle yleisölle kuuluu suuri
kiitos, tällainen vastaanotto on valtava
lahja taiteilijalle. Aito vuorovaikutus in-
nostuneen yleisön kanssa on varmasti
suurin palkinto, jonka täältä sain.
LaulukilpailuonKasperinmukaanhy-
vä mahdollisuus oppia lisää itsestään
ja harjoitella paineensietokykyä. Hän
kiittelee kilpailun kannustavaa ilmapiiriä, ja kun tutuksi tullut venäjäntulkki
Daniel Shaul
kulkee ohi, Kateryna kap-
sahtaa tämän kaulaan ja heittää hyväs-
tit. Kallisarvoista tukea hän sai myös
omalta pianistiltaan
Tiffany Buttilta
se-
kä sellistimieheltään, joka oli mukana
Helsingissä.
–Yksin kilpailuissa olisi vaikea olla,
vaikka olenkin täällä tavannut niin pal-
jon ihania ihmisiä.
Voittoisalle sopraanolle on nyt maa-
ilma avoin, mutta tällä hetkellä hänel-
lä on vain yksi unelma: että Ukrainas-
sa olisi rauha.
– Haluaisin pian taas tehdä oratorio-
konsertteja. Ne ovat kuin rukous maa-
ilman puolesta.
21
