Teksti: Laura Iisalo
Kuva: Robert Seger

Juttu julkaistiin ensimmäistä kertaa Tammenlastuja-lehden numerossa 3/2023. Koko lehden voit lukea täältä.

Epävarmojen aikojen keskellä resilienssistä on tullut lähes muotisana. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan yksilöiden tai yhteisöjen mukautumiskykyä muuttuvissa tilanteissa ja aihetta on tutkittu muun muassa psykologian, lääketieteen, neurologian ja johtamistieteen näkökulmista.

Pitkän uran puolustusvoimien palveluksessa tehnyt Laura Valli väitteli hallintotieteen tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2020. Hän tarkasteli väitöstutkimuksessaan yksilön resilienssin ilmentymistä kriisinhallintaorganisaation viitekehyksessä sekä resilienssin johtamisen mahdollisuuksia ja käytänteitä työyhteisössä.

Valli on vakuuttunut siitä, että inhimillisen pääoman merkitys ylittää ja tulee ylittämään koneiden voiman – olettaen, että yksilön toimintakyvystä pidetään huolta. Vaikka resilienssi onkin moniulotteinen aihe, se pohjautuu Vallin mukaan inhimillisiin perustarpeisiin.

"Elämä ja hyvinvointi perustuvat ravintoon, uneen, lepoon ja mielekkääseen tekemiseen valveaikana. Myös turvan tunnetta aktivoivan sosiaalisen yhteyden merkitys tuli väitöstutkimukseni aineiston analyysissa erittäin selväksi”, Valli sanoo.

Varhaisen vuorovaikutuksen, lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat vaikuttavat tutkimusten mukaan merkittävästi siihen, miten yksilö arvostaa omaa hyvinvointiaan ja osaa tunnistaa tunteita itsessään ja muissa ihmisissä. Niistä syntyvää myötäelämisen taitoa tarvitaan arkisissa vuorovaikutustilanteissa ja yllättävissä tapahtumissa. Antiikin ajan viisaus Gnōthi seauton, tunne itsesi, pätee Vallin mukaan edelleen.

"Resilienssi pohjautuu itsetuntemukseen, joka vaatii oman elämäntarinaan tutustumista. On paljon helpompaa tunnistaa omat vahvuudet, jos ymmärtää, mistä oma identiteetti koostuu, kuka on ja millaista elämää haluaa elää. Yhtä tärkeää on huomata tekijät, jotka suistavat epävarmuuteen, epätoivoon, haavoittuvuuteen, pelkoon ja turvattomuuteen”, hän toteaa.

Informaatiotulva vaikuttaa vireystasoon

Yksilön toimintakykyyn vaikuttaa vireystaso, joka vaihtelee luontaisesti. Resilientti ihminen tunnistaa Vallin mukaan oman vireystasonsa ja tuntee ainakin muutaman keinon, joiden avulla ala- tai ylävireisyydestä voi palata takaisin optimaaliseen tilaan. Kyse on itsesäätelytaidoista eli siitä, kuinka johdamme itseämme.

Monet käyttävät vireystilojen itsesäätelyyn esimerkiksi kahvia tai alkoholia tai liiallista treenaamista, vaikka järkevämpää olisi kiinnittää huomiota palautumisen käytäntöihin. Joillekin se tarkoittaa luonnossa kävelyä, toisille villasukan kutomista tai hyvään kirjaan uppoutumista.

Palautumista ja vireystasojen hallintaa vaikeuttaa jatkuva informaatiotulva, joka yliaktivoi aivojen mantelitumaketta. Seuraukset voivat Vallin mukaan näkyä erilaisina tunteina kuten pelkona, ahdistuneisuutena ja jopa vihana, jotka heikentävät toimintakykyä.

"Voi pohtia, onko tarpeellista katsoa jatkuvalla syötöllä eri infomaatiokanavien syöttämää tilannekuvaa ja kysyä itseltään, tarvitsenko sitä esimerkiksi työssäni, vai heikentääkö se hyvinvointiani. Kyse on päätöksenteon taidosta ja rajojen asettamisesta”, hän toteaa.

Energiaa tulisi Vallin mukaan suunnata vain asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Oleelliseen keskittymisen taitoa tarvitaan esimerkiksi työssä ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Monella suomalaisella on kannettavanaan sotavuosiin juontava ylisukupolvinen taakka, jota harva on pystynyt käsittelemään. Se voi Vallin mukaan vaikeuttaa rajojen asettamista ja tunnetaitojen hallintaa.

"Samaan aikaan taloudelliset seikat painottavat kasvun merkitystä ja esittävät vaatimuksia inhimillisen pääoman eli väkimäärän vähentämiseksi. Yhtälön seurauksena moni väsyy ja palaa loppuun työelämässä."

Vallin mukaan on toistaiseksi epäselvää, kuinka paljon sanaton viestintä ja kehon kieli vaikuttavat yksilön hyvinvointiin. Työyhteisössä esimerkiksi esihenkilö saattaa asettaa huomaamattaan esimerkin hyväksytystä työn tekemisen tavasta. Toisaalta vastuuta hyvinvoinnista ei voi hänen mukaansa vyöryttää pelkästään esihenkilön kontolle, vaan jokaisen tulisi huolehtia omien rajojen asettamisesta myös vapaa-ajallaan.

"Monella vapaa-aika menee työstä palautumiseen tai käytänteet ja elämän rytmi ovat hermostolle vaativia. Jotkut nipistävät unen määrästä ja laadusta. Jatkuvalla ylivireystilalla on seurauksia”, hän sanoo.

Resilienssikyvykkyyttä arvioitaessa ratkaisevaa Vallin mukaan on, että ihmisellä itsellään on kokemus siitä, että hänellä on toivoa ja mahdollisuuksia selviytyä vaikeuksista huolimatta. Arjessa tulisi olla tilaa myös ilolle, luovuudelle ja leikkisyydelle.

"Silloin ollaan päästy etuotsalohkoille ihmisyyden ylivertaisuuden ytimeen. Perimmiltään kyse on arvoista ja niiden mukaisesta elämästä", Valli tiivistää.

Kuka Laura Valli?

• Resilienssitutkija, hallintotieteen tohtori
• Kotoisin Turusta, jossa asuu edelleen
• Sai Kulttuurirahastolta 6 500 euron apurahan vuonna 2014 Kuolema kuittaa univelat? - levon ja resilienssin johtamista turvallisuusorganisaatiossa käsittelevän väitöskirjatyön loppuunsaattamiseen
• “Oman arvomaailman mukainen elämä on yksilön toimintakyvyn kannalta äärimmäisen tärkeä tekijä.”