Terhokerhotoiminta on
saanut Lapissa erityisen
lentävän lähdön,
sillä kerhoja on jo yli
neljässätoista kunnassa.
Rovaniemen Sinetässä
ohjaajat jakavat vastuuta
ja iloa kylän lapsille.
Marraskuussa joulupukkikin
ehti Sinettään kerholaisia
tapaamaan.
K
ello lähenee kolmea
marraskuisena lau-
antaina ja hämärän-
hyssy hiipii jo Rova-
niemelle. Sinetän ky-
lässä, Rovaniemen
keskustasta parikymmentä kilomet-
riä pohjoiseen,
Mirja Huotari
vääntää
pienen muovikuusen oksia ojoon ja
valmistelee pikkujouluja terhokerho-
laisille.
Monitoimihallin ovesta tupsahtelee
sisään toppa-asuisia lapsia ja vanhem-
pia. Lapset löytävät ilman ohjeistuksia
leikkikavereita ja pehmopalloja, joi-
den perässä säntäilevät pitkin hallia.
Smurffien joulubileet raikaavat pienes-
tä nauhurista.
Paikalle saapuu ennätysmäärä ker-
holaisia: 10 aikuista ja 18 lasta. Joulu-
pukin huhuttu vierailu on saattanut
vaikuttaa kävijöiden määrään. Mirja
Huotari on yksi Sinetän Terhokerhon
vapaaehtoisista ohjaajista.
– Meitä on puolenkymmentä ohjaa-
jaa, jotka vuorollaan vastaavat toi-
minnasta. Ensimmäisessä suunnitte-
"Tämä on
mukavaa!
"
lukokouksessa leikkilähetin kanssa jo
toki kehiteltiin ohjelmarunkoa, Huo-
tari kertoo.
Tavoitteena on, ettei järjestely kaa-
du vain yhden henkilön niskaan ja käy
siten liian raskaaksi.
Ekoaskartelua ja
varjoleikkejä
Sinetän Terhokerho aloitti 6. syyskuu-
ta ja on kokoontunut lauantai-iltapäi-
visin. Kerhossa on esimerkiksi ekoaskar-
reltu, tehty hamahelmikoruja, leikitty
varjoleikkejä sekä tutustuttu eläimiin
ja niiden jälkiin luontopolulla.
– Olemme leikkineet myös perin-
neleikkejä ja askarrelleet esimerkiksi
kävyistä ja puupalikoista. Mukana on
ollut myös isovanhempia, jotka ovat
jakaneet tietojaan ja taitojaan, Huo-
tari kertoo.
– Yhdellä kerralla täällä kävi nal-
letohtori tutkimassa lasten nalleja ja
nukkeja. Lapset saivat tuoda oman nal-
lensa ja näkivät, ettei lääkärissä niin
kovin pelottavaa olekaan, täydentää
Teksti Jenni Leukumaavaara
Kuva Jouni Porsanger
18
