KUVA Kimmo Torkkeli
”
xxxxxx
KUVA Pekka Agarth
Ne tekevät sen ihan itse
P
arnasson tuoretta historiikkia lukiessani aloin
järkeillä, miksi kulttuurin asema jää niin hute-
raksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Aina-
kin yksi syy on kulttuurille aivan omintakeinen.
Jos käydään poliittista väittelyä vaikkapa terveydestä
tai ympäristöstä, voidaan olla eri mieltä keinoista tai
hinnasta, mutta ei juurikaan itse päämäärästä. Sen si-
jaan vääjäämätön erimielisyys vallitsee siitä, millaista
on hyvä kulttuuri.
Lapsille taiteesta uskalletaan vielä puhua sallivas-
ti ja positiivisesti. Kun siirrytään aikuisten maailmaan,
taide ei näyttäisi (juhlapuheita lukuun ottamatta) juu-
rikaan avartavan näkemyksiä tai opettavan hyväksy-
mään erilaisuutta. Päinvastoin taiteeseen liittyvät ar-
vostukset ja antipatiat ovat ihmisten tärkeimpiä keinoja
luoda identiteettiä ja ylläpitää eroa muihin. Erityisen
herkästi tämä pätee niihin, jotka harrastavat intohimoi-
sesti taiteen tekemistä, sen seuraamista tai siitä kirjoit-
tamista.
On jopa tehokkaampaa kertoa, mistä ei pidä kuin
mistä pitää. Vaikka kriitikko osuisi löytämään teoksen,
josta hänellä ei ole pahaa sanaa sanottavana, hän ky-
kenee silti osoittamaan tyylitajunsa terävällä yleisellä
huomiolla: ”Taiteilija Laitapuron töistä puuttuu täysin se
lattean kosiskeleva mitäänsanomattomuus, joka leimaa
alan valtavirtaa maassamme.” Liika suvaitsevaisuus ei
pätevöitä ammatillisesti. Kun taiteella on tällaisia ystä-
viä, mihin se enää tarvitsee vastustajia?
Tulisiko siis latistaa kulttuurikeskustelu ylistysten
sarjaksi, jossa kaikki ovat yksimielisiä suomalaisen tai-
teen jatkuvasta kultakaudesta? Eipä sentään. Pikem-
minkin olisi tärkeää erottaa persoonallinen näkemys
ja kapeakatseisuus. Sitä paitsi Suomessa mitä tahansa
nälvivää monologia kutsutaan keskusteluksi tai kehu-
taan satiiriksi. Se ei tietenkään rajoitu vain kulttuuri-
elämään.
Pinnallinenkin tutustuminen taiteen historiaan
osoittaa, että taiteella on ollut maailmassa erilaisia tär-
keitä tehtäviä: opettaa, viihdyttää, lohduttaa, kannus-
taa, kritisoida, ylistää, ivata, provosoida, sovitella, ker-
toa miten asiat ovat tai olivat tai miten ne voisivat olla…
Olisimme pitkällä, jos voisimme olla edes tästä yksi-
mielisiä ja samalla myöntäisimme, että ristiriitaisista
tavoitteista päädytään hyvin erilaisiin tapoihin tehdä
taidetta ja nauttia siitä. Sen jälkeen voisimme arvioida
tavoitteiden onnistumista väheksymättä muiden lähtö-
kohtia. Mutta tämähän on utopiaa. Moderni kulttuuri
elää kitkasta – siinä on sen voima ja heikkous.
KUVA Heikki Tuuli
3
