Hakemuksia jätettiin hakuaikana 1460 kpl ja niiden yhteenlaskettu hakusumma oli 12.839.757 €.

-Uudenmaan rahasto pyrkii profiloitumaan johtosääntönsä mukaisesti monipuolisesti uusmaalaisen taiteen tukijaksi. Ammattitaiteilijoiden kasaantuminen Helsinkiin näkyi sekä hakemuksissa että myönnöissä edelleen voimakkaana, luonnehti hoitokunnan puheenjohtaja, professori Teppo Korhonen puheessaan.

Taiteen apurahoista kuvataide sai runsaan viidenneksen, taideteollisuus ja -käsityö 6 ,% säveltaide 16 ,% tanssi vajaat 12 ,% teatteri 11 ,% valokuva- ja elokuvataide 9 ,% kirjallisuus ja käännöstyö 7,5 ,% lastenkulttuuri 8 ,% tiede ja kotiseututyö noin 7 %. Lisäksi maakunnallisiin hankkeisiin osoitettiin 30.000 euron määräraha.

Tiede ja paikalliskulttuuri luovat identiteettiä

-Tiede- ja perinnetyö saivat Uudenmaan rahaston jakamasta jakosummasta 7 %. On painotettava, ettei Uudenmaan maakuntarahasto jaa esimerkiksi väitöskirjan tekijöille kokovuotisia apurahoja kuin poikkeustapauksessa, Korhonen korosti. -Tällaiset hankkeet kuuluvat Suomen Kulttuurirahastossa Uudenmaan osalta keskusrahastolle, jossa apurahahakemukset pääsevät kilpailemaan vertaistensa kanssa.

-On itsestään selvää, että tukemamme tutkimuksen tulee kohdistua Uuteenmaahan tai johonkin sen osaan, jolloin tietomme maakunnastamme lisääntyy, Korhonen korosti. -Paikalliskulttuuri sekä maakunnan perinteisiin liittyvä tutkimus ja toiminta ovat aihepiirejä, joilla rakennetaan perustaa uusmaalaiselle identiteetille. Tällä kertaa näitä kotiseutu- ja perinnetyöhön kohdentuvia apurahoja jaettiin 12 kappaletta. Aihepiirit vaihtelivat kylien ja kaupunginosien paikalliskulttuurin tallentamis- ja julkistamishankkeista aina seurojen historiikkeihin ja museonäyttelyiden rakentamiseen.

Innovatiivisuutta

-Vaikka rahaston hoitokunta tiedostaakin vahvasti perinteen merkityksen, ei sitä silti pidetä kaikessa itseisarvona, Korhonen sanoi. -Hoitokunta haluaa tukea myös innovatiivisia hankkeita ja olla näin luomassa uutta kulttuuria, ehkä vähän vauhdittaakin kulttuurin uudistumista. Hoitokunta on joutunut pohtimaan moniammatillisuuden käsitteitä, erilaisten toimintatapojen kohtaamista yhdessä ja samassa projektissa sekä uudenlaisia vuorovaikutustapojen ilmenemismuotoja. Parhaimmillaan taide ja kulttuuri kannustavat rohkeuteen, iloon ja kriittisyyteen hyvinvointiyhteiskunnan uudistumisessa. Perinteisten taiteiden välissä kasvaa sitä uutta, mikä on vasta tulollaan.