Inarinsaamen kielen elvytyksessä kehitettyjä menetelmiä sovelletaan mm. karjalan, vepsän ja lyydin kielten siirtämiseen lapsille ja nuorille. Samalla Kulttuurirahasto tukee kansalaisjärjestöjen koulutusta, Vienan Haikolan kylän elvytystä sekä suomalais-ugrilaisen kulttuuriperinnön ja identiteetin vahvistamista Venäjällä.

Kaikki Venäjän suomalais-ugrilaiset kielet kuuluvat maailman uhanalaisten kielten joukkoon. Kieli uhanalaistuu, kun sen siirtyminen kotona vanhemmilta lapsille vähenee. Suomen Kulttuurirahaston tavoite on pysäyttää tämä kehitys ja kääntää kielenpuhujien määrä nousuun. Syksyllä 2006 käynnistynyt suuri rahoitushanke Venäjällä asuvien kielisukulaisten kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi on nyt saanut jatkoa yhteensä yli miljoonalla eurolla.

Rahoitusohjelmaan sisältyy hankkeita eri puolilla Venäjää. Ne tukevat pienten kielten puhujien identiteettiä, jonka avulla kieli halutaan siirtää uusille sukupolville. Tärkeimpiä välineitä jo lähes sammuneen kielen pelastamisessa on kielipesätoiminta, joka on Venäjällä lähes tuntematonta. Suomessa on maailmanlaajuisestikin merkittävää kokemusta kielenelvytyksestä, kun Kulttuurirahaston tuella on viimeisen kymmenen vuoden aikana perustettu inarinsaamen kielipesä. Nuorten kielenkäytön vahvistamista tutkitaan sen jälkeen. Uudessa Seelannissa maorin kieli on 1980-luvun alusta lähtien elpynyt merkittävästi kielipesien avulla.

"Sukukielten pelastaminen on kasvanut jo yhdeksi Kulttuurirahaston suurhankkeista, johon on osoitettu yli 1,6 miljoonaa euroa", toteaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. "Olemme löytäneet työhön erinomaiset yhteistyökumppanit, jotka hyötyvät myös toisistaan." Käytännön työstä vastaavat M. A. Castrénin seura, Suomi-Venäjä-Seura, Juminkeko-säätiö, Lyydiläinen seura, Inarinsaamen kielen yhdistys ja Karjalan Kielen Seura, joiden kautta varat ohjataan. Hankkeilla on tai niille hankitaan Venäjän viranomaisten täysi tuki.

Lisätiedot kaikista hankkeista:
Yliasimies Antti Arjava, Suomen Kulttuurirahasto, puh. (09) 6128 1234, antti.arjava@skr.fi

Kielipesät keräävät lapsia
 

Inarinsaamen puhujia on jäljellä enää n. 350. Kulttuurirahasto on usean vuoden ajan tukenut inarinsaamen elvytystä käynnistämällä kielipesän ja rahoittamalla sen toimintaa 233.000 eurolla. Nyt tukea jatketaan ja laajennetaan. Inarinsaamen kielen yhdistykselle myönnetyistä 215.000 eurosta 140.000 euroa on osoitettu Inarin kielipesästä saadun kokemuksen soveltamiseen myös Venäjän suomalais-ugrilaisille kielivähemmistöille. Loput 75.000 euroa käytetään inarinsaamen kielen tulevaisuuden turvaamiseen: suomenkielisistä päivähoitajista ja opettajista koulutetaan inarinsaamen taitoisia. Vastaava täydennyskoulutus on suunnitteilla myös maorin kieleen. Lapissa tavoitteena on perustaa Inarissa toimivan kielipesän rinnalle toinen pesä Ivaloon.

Kielipesä eli vähemmistökielinen päivähoitopaikka toimii täydellisenä kielikylpynä. Lapset tulevat kielipesään osaamatta kieltä, mutta he oppivat muutamassa kuukaudessa ymmärtämään ja muutamassa vuodessa puhumaan sitä. Olennaista on saada vanhin sukupolvi siirtämään kieltä nuorille, koska keski-ikäiset ovat usein jo menettäneet kielitaitonsa. Kielipesiä on tarkoitus perustaa aluksi suomen lähisukukielten puhuma-alueille: Petroskoihin, Aunukseen, lyydiläis- ja vepsäläiskyliin sekä Tverin Karjalaan. Karjalan kieltä puhuu Vienassa, Aunuksessa ja Tverin alueella vielä joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vepsän puhujia on noin 4000.

Kielipesähankkeen aikana suomalais-ugrilaisille kieliyhteisöille jaetaan tietoa kielipesätoiminnasta, kartoitetaan kiinnostusta siihen ja autetaan kielipesien perustamisessa. Venäjän uhanalaisten sukukielten lisäksi hankkeessa tuetaan myös Suomessa puhuttavaa karjalan kieltä. Kaksivuotisen hankkeen projektikoordinaattorina toimii Annika Pasanen, Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen jatko-opiskelija ja Anarâškielâ servin, Inarinsaamen kielen yhdistyksen, kielentutkija, jonka väitöskirja käsittelee inarinsaamen elpymistä ja joka on ollut mukana karjalankielisen kielipesätoiminnan käynnistämisessä Vienan Karjalan Uhtualla. Hanketta hallinnoi Inarinsaamen kielen yhdistyksen tutkijaryhmä.

Lisätietoja:
Annika Pasanen, puh. +358 40 7639609, annika.pasanen@helsinki.fi, annika.pasanen@anaraskielaservi.net

Lyydin kieli pelastetaan sammumiselta

Lyydi on yksi pienimmistä itämerensuomalaisista kielistä. Sitä puhuu muutama sata ihmistä Äänisjärven eteläpuolella, mm. Yrjö Jylhän runosta tunnetussa Kuujärven kylässä. Kielen pelastaminen on ollut Lyydiläisen Seuran päätavoitteita, mutta vasta viime vuonna Kulttuurirahaston myöntämä 50.000 euron apuraha käynnisti elvytyksen. Sen turvin vanhemmat lyydiläiset ovat rohkaistuneet puhumaan lyydiä ja siirtämään sitä lapsenlapsilleen. Lyydiä kuulee yleisesti Kuujärven kaduilla. Nyt 60.000 euron lisärahoitus käytetään lyydinuorten ja vanhusten yhteisiin kieliryhmiin, kielipesiin, kielileirien laajentamiseen ja kerran kuukaudessa ilmestyvän lyydinkielisen sanomalehden toimittamiseen. Lyydiläisten elinoloja parannetaan kouluttamalla lyydikoita perinteisiä kyläyhteisöjä tukeviin ammatteihin ja moderniin järjestötyöhön.

Lisätietoja:
Professori Simo Parpola, Lyydiläisen Seuran puheenjohtaja, puh. (09)191 22093, simo.parpola@helsinki.fi

Suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen koulutus

Neuvostoliiton hajottua eri puolilla Venäjää asuvat suomalais-ugrilaiset kansat järjestäytyivät kansallisiin järjestöihin omilla alueillaan, ja syntyi myös tarve keskinäiseen yhteistyöhön. Kansalaisjärjestöillä on niukasti taloudellisia resursseja, ja ne ovat toivoneet mm. tukea koulutushankkeissa ja projektioppimisessa sekä mahdollisuutta verkostoitua paremmin keskenään.

Kulttuurirahaston myöntämän 560.000 euron turvin Suomi-Venäjä-Seuran tavoitteena on vuosina 2008-11
• kouluttaa ja verkottaa Venäjän suomalais-ugrilaisia kansalaisjärjestöjen toimijoita
• vahvistaa heidän osaamistaan projektien suunnittelussa, toteutuksessa, raportoinnissa ja seurannassa sekä alueiden välisessä ja kansainvälisessä yhteistyössä
• perehdyttää moderneihin kansalaisjärjestöjen työtapoihin: internet työvälineenä, tiedotus ja vaikuttaminen sekä vuorovaikutus viranomaisten kanssa.

Yhteensä koulutetaan noin 300 henkilöä kolmen vuoden aikana.

Projektiin liittyy myös vuonna 2006 perustettujen Suomalais-ugrilaisen kulttuurikeskuksen (Syktyvkar, Komin tasavalta) ja Volgan alueen suomalais-ugrilaisen keskuksen (Saransk, Mordvan tasavalta) verkostotoiminnan kehittäminen. Koulutussuunnitelmaan sisätyvät verkostoitumisen periaatteet, internetin hyödyntäminen, uusien tietolähteiden käyttö, sähköinen viestintä ja sisältötuotanto.

Lisätietoja:
Pääsihteeri Merja Hannus, Suomi-Venäjä-Seura, puh. +358 400 416353, merja.hannus@venajaseura.com

Vienan historiallisen Haikolan kylän elvytys

Haikolan kylä on Vienan Karjalan alueella Paanajärven ohella ainoa ehjänä säilynyt ja arkkitehtonisesti arvokas kyläkokonaisuus. Saarella sijaitseva kylä on kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittävä. Sieltä on A. A. Borenius tallentanut vuonna 1872 eeppistä kansanrunoutta. Se on myös Karjalan Kansankirjailijan Ortjo Stepanovin synnyinkylä. Se "likvidoitiin perspektiivittömänä kylänä" 1960-luvulla, mutta pääosa rakennuskantaa on säilynyt kesäasukkaitten vuoksi. Juminkeko-säätiö on aiemmin elvyttänyt Paanajärven kylän Kulttuurirahaston tuella.

Kulttuurirahasto myönsi helmikuussa 2008 Juminkeko-säätiölle 190.000 euroa Haikolan kylän elvytykseen seuraavan kolmen vuoden aikana. Hankkeen tavoitteena on koulutuksen, perinnerakennusten kunnostamisen, uuden talon rakentamisen sekä kylän yritystoiminnan kehittämisen avulla nostaa Haikola henkisesti ja fyysisesti eläväksi kyläksi ja kansainväliseksi etnokulttuurikeskukseksi. Kylän 11 talosta on jäljellä vielä seitsemän. Uusien perinteenmukaisten talojen rakentamisen myötä kyläkokonaisuus saadaan vuosisataiseen asuunsa, millä on suuri merkitys kulttuurimatkailun kehittämiselle Kalevalan piirin alueelle.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Markku Nieminen, Juminkeko-säätiö, puh. (08) 6530671, markku.nieminen@juminkeko.fi

Sukukansojen tukea myös Siperiaan

Vuonna 2006 Kulttuurirahasto osoitti 400.000 euroa Keski- ja Luoteis-Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriperinnön vahvistamiseen kolmen vuoden aikana. Tukikohteina olivat mm. opettajankoulutus, nuorten kesäleirit, oppikirjat, julkaisukoulutus sekä museotoiminta. Kulttuuriperinnön vaalijana museolla on mahdollisuus edistää identiteettiä ja muistiorganisaationa verkostoitua muiden kulttuurilaitosten sekä koulujen kanssa. Kulttuurien museo suunnittelee Marin, Mordvan ja Udmurtian kansallismuseoiden kanssa yhteistä kiertonäyttelyä ja kulttuuriperinnön opetusta museoympäristössä. www.nba.fi/fi/kansainvaliset_hankkeet

Kulttuurirahasto on nyt laajentanut tukea myöntämällä 150.000 euroa hantien ja mansien kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Siperiassa laajalla alueella asuvien hantien ja mansien identiteettiä vahvistetaan tuottamalla kierto- ja virtuaalinäyttely sekä tehostamalla koulujen ja museotoimen välistä yhteistyötä. Hankkeissa ovat mukana Hanty-Mansiiskin keskusmuseot (www.ugramuseum.ru ja www.ikz.ru/culture/torum_maa) sekä Tegin keskikoulu. Varat ohjataan Kulttuurien museolle M. A. Castrénin seuran kautta, jolla on parhaat yhteydet Venäjälle ja kokemusta sukukansojen hyväksi tehtävästä työstä.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja Ildikó Lehtinen, M. A. Castrénin seura, puh. 040 775 6521, ildiko.lehtinen@nba.fi