Dan Sperber on ranskalainen filosofi, antropologi ja kielitieteilijä, jonka tutkimukset ovat ulottuneet myös kognitiotieteeseen sekä yhteiskuntatieteisiin. Tällä hetkellä hän toimii tutkijaprofessorina Centre National de la Recherche Scientifique -instituutissa Pariisissa.

1970-luvulla Sperber arvosteli ranskalaisen strukturalismin suuntausta antropologiassa. Hänen symbolistinen näkökulmansa painotti kognition eli tiedollisen toiminnan roolia kulttuurisissa representaatioissa. Sperberin merkittävin työ on ollut lingvistiikassa ja filosofiassa. Yhdessä brittiläisen kielitieteilijän ja filosofin Deirdre Wilsonin kanssa hän on kehittänyt kognitiivisen lähestymistavan kommunikaatioon, jota kutsutaan relevanssiteoriaksi. Keskustelua herättänyttä relevanssiteoriaa on sovellettu muun muassa pragmatiikassa, lingvistiikassa, kognitiviisessa psykologiassa ja tekoälyn tutkimuksessa.

Sperberin kirjoihin kuuluvat Rethinking Symbolism (1975), On Anthropological Knowledge (1985), Explaining Culture (1996) sekä yhdessä Wilsonin kanssa Relevance: Communication and Cognition (1995).

Luento kartoitti relevanssin vaikutusta

Ympäristössämme on kunakin hetkenä paljon havaittavaa ja vielä enemmän aikaisemmista kokemuksista muistettavaa. Suurin osa tästä informaatiosta ei ole juuri nyt merkityksellistä, relevanttia, ja jätämmekin sen huomiotta. Ihmisen havaitseminen ja kognitio suuntautuvat siihen mikä on tilanneyhteydessä relevanttia.

Relevanttius ohjaa ihmisen kognitiivisia prosesseja. Koska puhujat voivat olettaa, että myös muut noudattavat relevanssin periaatetta, he voivat jossain määrin seurata ja ennustaa muiden ajatusprosesseja ja yrittää vaikuttaa niihin, avoimesti tai epäsuorasti. Kommunikoidessamme annamme ymmärtää, että viestimme on relevantti. Juuri tämä relevanttiuden olettamus mahdollistaa sen, että kuulija voi ymmärtää yksiselitteisesti sen mitä puhuja tarkoittaa, vaikka hänen lauseensa olisi monimielinen.

Relevanttiuden rooli yksilöllisessä kognitiossa ja yksilöiden välisessä kommunikaatiossa ulottuu yhteiskunnallisella tasolla myös kulttuuriin. Kun kulttuurista informaatiota välitetään edelleen, sen tulee jokaisessa vaiheessa olla tarpeeksi relevanttia, jotta se tulisi myös prosessoiduksi ja oikein ymmärretyksi.