”Arvovaltaisen myöntäjän apuraha on tärkeä tunnustus ja kannustus tekijälle, joka on julkaissut vasta pari teosta,” toteaa kirjailija Juha Ruusuvuori.

Kirjailija Juha Ruusuvuori on saanut Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta apurahaa kirjoitustyöhönsä vuosina 1997 ja 2012.

– Etenkin uran alkupuolella saatu apuraha antoi henkistä varmuutta ja loi uskoa omaan työhön. Myös taloudellisesti apurahat ovat tärkeä tulonlähde: noin puolet tuloista tulee apurahoista ja loput kirjojen myyntituloista, kirjastokorvauksista ja sekalaisista töistä, kuten opettamisesta, esiintymisistä ja muusta kirjoittamisesta.

Kirjoittajan ammatti oli Ruusuvuorelle tuttu lapsuudesta ja tuntui siten luontevalta. Hänen isänsä oli sanomalehden toimittaja, ja suuren osan lapsuudestaan Ruusuvuori asui sanomalehtitoimituksen yhteydessä.

– Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet läsnä elämässäni. Siitä saakka, kun 6-vuotiaana opin lukemaan Aku Ankan avulla, olen lukenut paljon sekä kaunokirjallisuutta että sanomalehtiä. Mikäli vanhempiani on uskominen, olen aina keksinyt tarinoita. Ensimmäinen, 8-vuotiaana kirjoituskoneella kirjoittamani teksti ”Valkoinen hevonen ja pako vapauteen” on edelleen tallessa.

Vielä kouluaikanaan Ruusuvuori ei haaveillut kirjailijan urasta, vaan tähtäsi ulkomaantoimittajaksi. Valmistuttuaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi hän työskenteli 3 vuotta toimittajana Yleisradiossa, toimi kustannustoimittajan Banana Press kustantamossa ja toimitti muun muassa Pahkasika-lehteä. Ruusuvuoren uran käännekohta osuu laman aikoihin.

 Jo 1980-luvun lopulla Ruusuvuori oli alkanut ajatella kirjailijanuraa. Varsinaista päätöstä auttoivat muutamat sopivat sattumat: taitekohdassa hän sai musikaalitilauksen Tampereen Työväen teatterilta ja Kaniikki Lupuksen käsikirjoitus meni läpi kustantajalla. Nämä olivat rohkaisevia juttuja, jotka saivat uskaltautumaan taloudellisesti epävakaalle kirjailijan uralle.

Virkamiestyötä meren äärellä

Samoihin aikoihin, kun Ruusuvuori ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi, hän toteutti myös toisen haaveensa ja muutti Tampereelta maalle, lapsuuden kesistä tuttuun Kemiönsaareen.

 – Meren rannalla kasvaneena sisämaa ja järvimaisema tuntuivat ahdistavilta. Meri, maisema ja sen avaruus ovat olleet minulle aina tärkeät ja maaseudulle muutto oli oikea ratkaisu.

Kirjailija tekee työtään virkamiesmäisesti viitenä päivänä viikossa. Aamupäivisin hän kirjoittaa, ja iltapäivät kuluvat materiaalia lukien.

– Prosaistina olen itse oma työnantajani. Pakotan itseni kirjoittamaan joka päivä tietyn liuskamäärän, sillä proosa vaatii suuren tekstimassan. Vaikkei kirjoittaminen aina suju, on sitä pakko tehdä ja jättää huonot myöhemmin pois.

Ruusuvuori on kirjoittanut proosaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Monissa hänen romaaneistaan historia ja nykypäivä linkittyvät keskenään, minkä kirjailija itse saattaa huomata vasta vuosien päästä aiheita eri näkökulmista tarkastelleessaan.

– Jo pidemmän aikaa olen pyöritellyt mielessäni varhaisen itsenäistymisen ajan suomalaista aktivismia, poliittisia salamurhia ja muuta aikaan liittyvää. Aikakausi on kiinnostava ja monipuolinen. Aiheet linkittyvät nykypäivään ja niihin liittyy moraalis-eettisiä pohdintoja: kansamme sankarit 1900-luvun alun sortovuosilta vertautuvat mielestäni esimerkiksi nykyajan palestiinalaisten tilanteeseen Israelissa.

Viliina Tolvanen
Juha Ruusuvuorta haastateltiin 22. tammikuuta 2014.