Aviopari Maria ja Olli Raitakari ovat molemmat saaneet Varsinais-Suomen kulttuurirahaston nimikkorahastoista apurahoja lääketieteen tutkimuksiinsa.

Akatemiaprofessori Olli Raitakari työryhmineen on saanut useita apurahoja sydän- ja verisuonitautien tutkimuksiin. Hän koordinoi kahta pitkittäistutkimusta: LASERI- eli Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusta ja monitieteistä STRIP- eli Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventioprojektia.

– Mittavissa lääketieteen projekteissa apurahoilla on suuri rooli. Niiden turvin voimme palkata aputyövoimaa tutkimuksen eri vaiheisiin kenttätyöhön ja aineiston analysointiin, tutkimusjohtaja sanoo.

Vuonna 1990 alkaneessa STRIP-hankeessa tarkastellaan, miten monipuolisella neuvonnalla voidaan vaikuttaa sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyyn, ja miten kauas lapsuusajan neuvonta ja elämäntavat kantavat. LASERI-hankkeessa, johon Raitakari tuli aikoinaan väitöstutkijana, tutkimusote on täysin tarkkaileva.

– Kun LASERI-projekti käynnistettiin 1980, katsottiin tutkittavilta muun muassa kolesteroliarvot, pituus, paino ja verensokeri sekä tutkittiin, miten elintavat vaikuttivat niihin. Itse olen tuonut hankkeeseen kuvantamismenetelmiä, joilla saadaan tietoa verisuonten rakenteesta. Niiden avulla sairastumista edeltäviä muutoksia voidaan havaita varhaisessa vaiheessa.

LASERIn aineisto on mukana i3C-konsortiossa, jossa kootaan yhteen vastaavanlaiset aineistot ympäri maailmaa: Suomesta, Yhdysvalloista ja Australiasta, sillä muualla vastaavaa ei Raitakarin mukaan ole tehty.

– Kansainvälistä kiinnostusta koottuun aineistoon on paljon, koska otos on jopa yli kymmenen tuhatta. Aineistosta on tehty genominlaajuinen tutkimus, jonka avulla yhteistyössä muiden väestötutkimusten kanssa voidaan löytää uusia sydän- ja verisuonisairauksien riskiin liittyviä geneettisiä ominaisuuksia.

Tutkimustyön parista johtotehtäviin

Toisin kuin miehensä, Maria Raitakari on erikoistumisensa jälkeen jättänyt tutkimustyön ja luonut uraansa hallinnollisissa tehtävissä. Tällä hetkellä HUSLABin ylilääkärinä ja vastuualuejohtajana työskentelevä Maria Raitakari sai apurahaa väitöstutkimukseensa 1990-luvun puolivälissä.  Väitöstutkimuksessaan hän tarkasteli lihasten veren virtausta ja sokeriaineenvaihduntaa.

– Valmistuttuani lääkäriksi kiinnostuin tutkimustyöstä, hakeuduin PET-keskuksen tutkijoiden puheille ja aloitin väitöskirjatyön. Tutkimuksen alkuvaiheessa apurahat olivat ainoa tulonlähde, ja niiden merkitys oli valtava. Väitöstyössä opin perustiedot ja -taidot tutkimustyöstä, joista on ollut myöhemmällä urallani monenlaista hyötyä.

Varsinaisesta potilastyöstä Maria Raitakari jäi pois varhain kiinnostuttuaan diagnostiikasta, jonka parissa hän on tehnyt suurimman osan urastaan.
 
– Diagnostiikassa avustamme hoitoyksiköitä löytämään ongelman ytimen, jotta potilas saa mahdollisimman tehokasta hoitoa. Arjessa omaan työhöni kuuluu nykyisin paljon hallinnollisia ja organisointitehtäviä, joita varten olen opiskellut myös kaupallista alaa.

Korkeatasoista kulttuuritarjontaa kotimaassa ja maailmalla

Työn vastapainoksi lääkäripariskunta rentoutuu kulttuurin parissa.

– Viime syksynä toteutui yksi pitkäaikaisista unelmistamme: kävimme New Yorkissa katsomassa Broadway-musikaaleja, jotka tekivät suuren vaikutuksen. Etenkin ”A Night with Janis Joplin” -esitys tasokkaine esiintyjineen oli upea kokemus, Maria Raitakari muistelee.

Myös kotimaisen kulttuuritarjonnan korkeatasoisuus ilahduttaa pariskuntaa. He kehuvat niin Helsingin kuin Turunkin monipuolista tarjontaa. Musiikkia he harrastavat kuuntelun ohessa soittaen.

– Olemme mukana PET-keskuksen työpaikkabändissä Pets and Boysissa. Keskuksessa on edelleen paljon tuttavia töissä, ja teen paljon yhteistyötä heidän kanssaan. Keikkailemme muutamia kertoja vuodessa pääasiassa PET-keskuksen juhlissa ja väitöskaronkoissa bilemusiikkia soittaen, kertoo bändissä koskettimia soittava Olli Raitakari.

Teksti: Viliina Tolvanen
Kuva: Olli Raitakari
Olli Raitakaria haastateltiin 3., Maria Raitakaria 17. tammikuuta 2014.