”Luettelointi on mukavaa ja leppoisaa työtä, vaikka hankalat käsialat ja sanojen vanhat, oudot kirjoitusasut tuottavat välillä päänvaivaa,” projektitutkija Emilia Karppinen kuvailee työtään.

Turun yliopiston yleisen historian jatko-opiskelija Emilia Karppinen työskentelee kaupunginkirjaston kellarissa vanhojen kirjojen parissa. Hän luetteloi Turun kaupungin ja Turun yliopiston mittavassa yhteishankkeessa kaupunginkirjaston vanhaa kokoelmaa. Vuonna 2013 hanke sai Varsinais-Suomen kulttuurirahaston maakunnallisesti merkittävän hankkeen apurahan.

– Kokoelmaa on alkujaan ruvettu keräämään kaupungin sivistyneistölle opintokokoelmaksi. Teoksia on laidasta laitaan: tietokirjoja, lehtiä, kaunokirjallisuuden klassikoita ja aikansa kioskikirjallisuutta. Toistaiseksi vastaan tulleista teoksista vanhimmat teokset ovat 1600-luvulta ja tuoreimmat 1930-luvulta.

Opintokokoelma on saatu pääosin 1900-luvun taitteessa, mutta vanhimmat lahjoitukset ovat 1860–1870-luvuilta. Viimeisimmät lahjoitukset ovat 1930-luvulta. Kaikkiaan lahjoittajia on useita kymmeniä, jopa satoja. Kaikista lahjoittajista ja lahjoitusajankohdista ei ole tarkkaa tietoa.

Kokoelma on monin tavoin erikoinen. Tiettävästi vastaavaa ei ole muualla Suomessa. Laajemminkin näin mittava yhtenäinen kokoelma, jota ei ole sekoitettu kirjaston muiden kirjojen joukkoon, on harvinainen. Kokoelmassa on lähes kaikki 1500–1600-luvuilla Suomessa painettu kirjallisuus.

– Kokoelma herättää useita kiinnostavia kysymyksiä ja ajatuksia. Monipuolisuudessaan se mahdollistaa myös paljon erilaisia tutkimusnäkökulmia. Teoksia voi lähestyä esimerkiksi henkilöhistoriallisesta näkökulmasta tai tarkastella yleisemmin, mitä kirjoja tällä seudulla on vuosien saatossa liikkunut. Myös kokoelman luokittelusysteemi on kiinnostava ja kuvastaa eri aikojen tapaa hahmottaa asioita. Kokoelmassa esimerkiksi taiteet on niputettu filosofian ja kasvatustieteen kanssa samaan luokkaan.

Merkittävä yksittäinen, muusta kokoelmasta erillisenä pidetty lahjoitus on lehtori, näytelmäkriitikko Gustaf Cygnaeuksen laaja ruotsinkielisen näytelmäkirjallisuuden kokoelma. Cygnaeus on tallettanut järjestelmällisesti hyllymetreittäin näytelmiä lehtileikkeinä, näytelmävihkosina ja sidottuina kirjoina. Karppisen mukaan kokoelma on ainutlaatuinen, sillä vastaavanlaista ei tunneta edes Ruotsissa.

Meneillään olevan hankkeen tarkoituksena on tehdä vanha kokoelman tunnetuksi ja saattaa se tutkijoiden käyttöön. Kokoelman teokset luetteloidaan ja kaikki tiedot viedään kirjastojen kaikille avoimeen digi-tietokantaan.

Kiinnostavia karttoja ja matkakirjallisuutta

Väitöstutkimustaan aloitteleva Karppinen tutkii itse 1900-luvun alun suomalaista kaupunkisuunnittelua. Tällä hetkellä hänen huomionsa kohteena on, miten suomalaisista arkkitehdeistä tuli kaupunkisuunnittelijoita.

– Kaupunkisuunnitteluun nivoutuu iso nippu eri tutkimusaloja. Aiheeni kannalta opintokokoelma on kiinnostava monipuolisuutensa ansiosta. Kokoelmassa on paljon ulkomaalaisia kirjoja, mikä kertoo muun muassa liikkuvuudesta eri aikoina. Luetteloidessa vastaan tulee monenlaisia kiinnostavia teoksia, kuten pro gradu -tutkielmani päälähteen alkuperäisversio. Myös vanhoihin matkaoppaisiin ja -kertomuksiin jää helposti kiinni pidemmäksi aikaa.

Kartografiasta kiinnostuneelle tutkijalle kokoelman suurimpia aarteita ovat vanhat kartat. Karppisen lisäksi hankkeessa työskentelee Suomen historian opiskellut Laura Yli-Seppälä. Varsinais-Suomen rahaston apurahalla katetaan molempien projektitutkijoiden työskentely.

Viliina Tolvanen
Emilia Karppista haastateltiin 10. tammikuuta 2014.