”Nukketeatterityö yhdistää itsenäisen värkkäilyn ja rakentamisen sekä yhdessä tekemisen ja yhteisen onnistumisen,” nukketeatteritaiteilija Pia Kalenius kuvailee työtään.

Pia Kalenius sai Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta apurahan vuonna 2013 Puppets on the Road -nukketeatteriesityksen valmisteluun. Tulevana kesänä nuket lähtevät esityksen nimen mukaisesti tien päälle Kaleniuksen polkupyörän kyydissä.

– Esityksen taustalla on haluni tehdä ekologista kiertuenukketeatteria ja näyttää, että esityksen voi saada aikaan hyvinkin vähällä materiaalilla. Kaiken tarvitsemani pitää kulkea helposti ja kevyesti paikasta toiseen polkupyörällä ja sen perävaunussa. Myös saavutettavuus ja spontaanius ovat tämän esityksen keskeisiä ajatuksia.

Kalenius lähtee nukkeineen matkaan heinä-elokuussa Turun lähialueelle ja saaristoon. Kiertue kulkee pääsääntöisesti pitkin Saariston rengastietä ja pysähtelee kutsumatta erilaisiin paikkoihin, joissa yleisö voi esityksen nähdä. Sattumanvaraisten esitysten lisäksi sen voi tilata etukäteen esimerkiksi johonkin kesätapahtumaan.

– Puppets on the road tulee pääsääntöisesti paikalle kutsumatta, jolloin esitykset ovat ilmaisia, odottamattomia ja ilahduttavia yllätyksiä. Katsojat voivat vapaasti liikkua, jäädä katsomaan koko esityksen tai vain osan siitä, mikä on mielestäni hienointa katuteatterissa. Toivon, että esitykseni hurmaa sekä lapset että aikuiset ja luo samalla perheelle yhteisen mukavan kesälomamuiston. Esityksessäni on vahvasti läsnä nukketeatterin vahvuudet: sanattomuus, kummallisuus, mittasuhteilla leikittely ja absurdi huumori.

Kaleniusta kiehtoo nukketeatterissa vapaus ja säännöttömyys, eräänlainen anarkistisuus. Vaikka nukketeatterin juuret juontuvat vuosisatojen takaa, on ala yleisölle verraten uusi. Esitysten sisällöstä yleisöllä ei ole vahvoja ennakko-odotuksia ja ajatuksia, mikä antaa taiteilijoille vapautta. Etenkin aikuisille suunnattu nukketeatteri on vielä valtakunnallisesti suurelle yleisölle tuntematonta.

– Olen iloinen, että Turkuun on vuosien mittaan muodostunut nukketeatteriyleisö, joka käy esityksissä kerta toisensa jälkeen. Vakiintuneellekin yleisölle esitykset antavat aina uutta ja ovat yllätyksellisiä. Tekniikoita ja keinoja on niin paljon, ettei milloinkaan voi tietää, mitä esitys pitää sisällään. Nukketeatterissa voidaan mielestäni saavuttaa syvempiä ja katsojalle henkilökohtaisempia tasoja kuin puheteatterissa. Nukketeatteri tutkii ja tulkitsee mielikuvien maailmoja.

Nukketeatteriuskovainen ensikokemuksesta lähtien

Pia Kalenius hurahti nukketeatteriin kertaheitolla. Hän näki Apocalypse Trial -nukketeatteriesityksen 1990-luvun puolivälissä ja vakuuttui heti.

– Esitys teki minuun valtavan vaikutuksen. Jälkeenpäin ystäväni kertoi, että olin kesken esityksen vain lähtenyt kaatumaan taaksepäin hurmioituneena; itse en muista tätä ollenkaan. Olin tuolloin töissä lastentarhanopettajana. Menin esimieheni puheille ja sanoin lähteväni seuraavana syksynä opiskelemaan nukketeatteria.
 
Kalenius valmistui Turun Taideakatemian nukketeatterilinjalta ensimmäisten valmistuvien joukossa keväällä 2003. Hän sai heti työpaikan tamperelaisesta Mukamas-nukketeatterista, jossa kertyi viiden vuoden aikana yhteensä yksitoista ensi-iltaa ja noin kuusisataa esitystä. Sittemmin hän on tehnyt nukketeatteria Turussa freelancerina, ja työtä on riittänyt.

Nukketeatterissa taiteilijaa kiinnostaa työn kaksijakoisuus: työ on toisaalta omaehtoista värkkäämistä verstaalla nukkien ja lavasteiden parissa, minkä vastapainona ovat työryhmätyötyöskentelyn ja esiintymisten tuoma yhteisöllisyys ja sosiaalisuus.

– Nukketeatteri on kiehtovaa monella tasolla. Viime aikoina minua on kiinnostanut erityisesti nuken ja nukettajan välinen suhde ja dynamiikka, sillä niillä pystytään ilmaisemaan monenlaisia statuksia, rinnakkaisia todellisuuksia ja erilaisia merkityksiä. Nukke selittää selittämätöntä, koska sen suurin voima ei ole sanoissa, vaan mielikuvissa. Kukin katsoja muodostaa nukesta oman tulkintansa, jota ohjaavat hänen kokemuksensa ja toisaalta esityskonteksti. Esityksessä on aina läsnä henkiinheräämisen ihme, kun eloton esine tai asia muuttuu taiteilijoiden ja yleisön tahdosta eläväksi, inhimillisemmäksi olennoksi.
 
Viliina Tolvanen
Pia Kaleniusta haastateltiin 15. tammikuuta 2014.