”Taiteilijan ammatissa hienointa ovat vapaus ja mahdollisuudet. Taiteella voi ilmaista monipuolisesti kaikkea, voin tehdä mitä tahansa” Heini Aho kuvailee ammattiaan.

Kuvataiteilija Heini Aho on saanut Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta apurahoja taiteelliseen työskentelyyn ja erilaisiin projekteihin. Hän on muun muassa järjestänyt lasten kuvataideleirin ja ollut mukana Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa, nuorille suunnatussa Looppi-hankkeessa.

– Apurahoilla on ollut suuri merkitys työlleni. Etenkin pitkät, kokovuotiset apurahat mahdollistavat syventymisen taiteeseen ja uuden pohtimiseen, mikä luo pohjaa tulevienkin vuosien työlle. Tällä hetkellä työstän loppuun kolme vuotta mielessä hautunutta teosta Helsingin Taidehalliin.

Aho on valmistunut Turun Taideakatemian kuvanveiston linjalta 2003 ja jatkanut sittemmin opintoja Helsingin kuvataideakatemiassa. Kuvataiteilijan ammatti tuntui Aholle luontevalta ratkaisulta; taide ja käsillä tekeminen ovat olleet mukana hänen elämässään jo varhaisesta lapsuudesta lähtien kuvataidekoulujen ja kurssien myötä.

– En tarkkaan muista, mikä sai minut valitsemaan kuvanveiston. Ehkä se, että veisto tuntuu konkreettisemmalta muihin kuvataiteenaloihin verrattuna. Taidetta tehdään fyysisistä objekteista, ja ajatusten testaaminen ja muovaaminen konkreettisiksi teoksiksi kiinnostaa minua. Toisaalta kuvanveisto on raskasta ja jopa rajoittavaa materiaalien ja tekniikoiden vuoksi.

Ahon teokset ovat suuria installaatioita, joissa materiaalit ja tekniikat vaihtelevat. Yhteistä teoksille on vahva tilallisuus. Ne rakennetaan ensin työhuoneessa ja uudelleen näyttelytilassa.

– Installaatioita rakennettaessa tila muokkaa teosta. Teos asettuu aina tilaan, joka vaikuttaa siihen, miten teos koetaan ja tulkitaan. Kuvanveisto on fyysisesti kaikista suorin kuvataiteen muoto: ihminen on itse mukana teoksessa, mukana samassa tilassa. Se on kokonaisvaltaista.

Teoksillaan kuvanveistäjä haluaa kiinnittää huomiota ympäröivään arkiseen elämään ja maailmaan, siihen miten arkisen tylsästä voi tehdä rikasta ja mielenkiintoisempaa.

– Kaikessa on aina taustalla suuret kysymykset elämästä ja olemisen tarkoituksesta. Mielestäni taiteella on tässä merkittävä rooli. Sen avulla voi hahmottaa maailmaa ja kulttuuria, sen tavoitteena on olla rakentavaa, ei hajottavaa. Arjessa tärkeää on pystyä nauttimaan ja elämään hetkessä.

Kansainvälistä yhteistyötä ja arkea

Taiteilijan työhön ovat tuoneet vaihtelua erilaiset projektit ja yhteistyöhankkeet toisten taiteilijoiden kanssa. Looppi-hanketta Heini Aho muistelee hymyssä suin, ja vastaavasti purjehdusresidenssin ideat ja kokemukset vaikuttavat työhön edelleen.

– Kansainvälisessä yhteistyössä on ollut kiehtovaa huomata, miten taideilmaisukin eroaa kulttuureittain. Olin vuonna 2009 mukana The Arcric Circle -residenssissä, johon osallistui yhteensä 15 tieteilijää ja taiteilijaa eri puolilta maailmaa. Purjehdimme kolme viikkoa kylmissä, jylhissä maisemissa Huippuvuorilla, mikä oli hurjan inspiroiva kokemus. Siellä kiinnostuin muun muassa kamerani sokeudesta mustaan väriin ja siitä, miten tuo sokeus sulauttaa yhteen ja hävittää mustat asiat hetkellisesti.

Aiemmin Aho reissasi kansainvälisissä residensseissä enemmän. Nykyisin hän on asettunut perhesyistä aloilleen ja opetellut tekemään taidetta niin sanotusti toimistotyöaikoina.

– Minua pitävät liikkeellä levottomuus ja uuden löytäminen. Niiden sovittaminen arkeen on vienyt aikaa.  Viime vuosina olen ensimmäistä kertaa sitten peruskoulun tehnyt töitä säännöllisin ajoin. Vapaan työskentelyrytmin tilalle ovat tulleet työpäivät, mikä sopii minulle tällä hetkellä hyvin. Ennen olin ikään kuin koko ajan töissä, kun mietin teoksiani yötä päivää.

Viliina Tolvanen
Heini Ahoa haastateltiin 20. tammikuuta 2014.