”Apurahat ovat tärkeä tulonlähde kaltaiselleni voimakkaita tunteita herättävää kuvastoa käyttävälle taiteilijalle. Yksityishenkilöt eivät kovinkaan helposti hanki olohuoneisiinsa tällaisia vaikeasti lähestyttäviä teoksia, ” Minna Havukainen sanoo.

Valokuvataiteilija Minna Havukainen on saanut useita apurahoja Suomen Kulttuurirahastolta taiteelliseen työskentelyyn ja projekteihin. Varsinais-Suomen rahastolta hän sai työskentelyapurahan vuonna 2010. Hän oli myös mukana kahden muun turkulaistaiteilijan kanssa Looppi-hankeessa, jota Varsinais-Suomen rahasto tuki vuonna 2009.

– Looppi-hanke oli ikään kuin pitkä taidetyöpaja, kaikkiaan se kesti vuoden. Kokosimme Heini Ahon ja Sebastian Zieglerin kanssa yhteen ryhmän 13-vuotiaita nuoria. Vuoden mittaan teimme monenlaisia projekteja, joiden tarkoituksena oli tukea nuorten kasvua. Työpajoissa nuorilla oli mahdollisuus käsitellä heitä askarruttavia asioita taiteen keinoin ja löytää uusia ajattelunväyliä konkreettisen tekemisen myötä.

Looppilaiset tekivät kaupungilla monenlaisia taideiskuja, kuten Havukainen niitä nimittää. He pitivät kahvikärryä, josta ohikulkijat saivat kahvia ja pullaa vastattuaan nuorten suuriin kysymyksiin elämästä. Yhtenä projektina looppilaiset tekivät oman kukkaistutuksen kaupungin puistoon, ja joulun alla kaupungilta saattoi löytää heidän jättämiään kulutuskriittisiä lappusia.

– Hankkeesta jäi sekä meille taiteilijoille että nuorille mahtavia muistoja ja kokemuksia. Nuoret saivat turvallisessa ympäristössä testailla ja koetella rajoja sekä miettiä elämää ja tulevaisuuttaan. Itselleni yhteistyö erilaisista taustoista tulevien kollegoiden kanssa oli merkittävää, antoisaa ja inspiroivaa.

Havukaisen omien valokuvateosten taustalla on vahvasti arjen realismi ja konkreettiset aiheet.  Hän on käsitellyt muun muassa syntymää ja kuolemaa kaikkine tunteineen.

– Surua ja kuolemaa käsittelevässä Exitus-projektissa pyrin kuvaamaan omaisten surua niin, että teokset auttavat myös heitä itseään. Eräs äiti ja tytär kertoivat jälkeenpäin Exitus-näyttelyn auttaneen heitä selviytymään perheen isän kuolemasta. Kaikkiaan Exitus-prokjekti kasvoi vuoden 2009 Turun pyhäinpäivätapahtumasta kuukaudenmittaiseksi festivaaliksi, joka järjestettiin vuonna 2010 Kuopiossa ja 2012 Jyväskylässä.

Havukainen kertoo, että hänellä on aina työn alla useita projekteja rinnakkain ja ajatusten on oltava aina pari vuotta edellä. Esimerkiksi vuonna 2010 Havukainen viimeisteli Varsinais-Suomen rahaston työskentelyapurahalla laajennettua Exitus-hankettaan ja käynnisteli uutta Kauneuden takaa -työnimellä kulkevaa projektia.

Määrätietoisesti valokuvaajaksi

Havukainen kiinnostui valokuvauksesta vasta verraten myöhäisellä iällä. Hän oli 23–24-vuotias alkaessaan miettiä itselleen mielekästä ammattia. Hän tutustui valokuvauksen eri aloihin harjoittelijana muun muassa sanomalehdissä, yliopistolla ja mainosalalla. Hän kävi läpi kaikki mahdolliset valokuva-alan ammattilaiset, joita Kuopiossa silloin oli. Ensimmäisen kameransa hän osti erään lehden poistoista.

– En tarkalleen tiedä, miksi kiinnostuin valokuvauksesta. En ole juurikaan harrastanut sitä, vaan lähdin heti tekemään siitä ammattia. Opiskelin valokuvausta ensin kaksi vuotta Muurlan kansanopistossa ja Turun Taideakatemiassa aloitin opinnot vuonna 1997 yhtä aikaa, kun esikoiseni aloitti peruskoulussa.

Havukainen on aina pitänyt tarinoista ja uppoutunut intohimoisesti tekemiinsä asioihin. Lapsena ja nuorena hän luki valtavat määrät kirjoja. Hän kantoi kerralla kirjastosta jopa kymmenen kirjaa viikonloppulukemiseksi. Valokuvauksenkin hän aloitti journalistinen ura mielessään. Taiteilijuus kasvoi vasta opintojen myötä taiteellisen koulun ilmapiirissä.

 – Journalismista siirryin taiteelliseen kuvaukseen, sillä taiteilijana voin paneutua aiheeseen tarkemmin ja syvemmin. Taide antaa mahdollisuuden pitkäaikaiseen työhön myös kuvattavien ihmisten kanssa, ja välillemme rakentuu luottamussuhde, mikä näkyy työn lopputuloksessa eli itse taideteoksessa.

Teksti: Viliina Tolvanen
Kuva: Päivi Kosonen
Minna Havukaista haastateltiin 20. tammikuuta 2014.