”Säveltäjän työssä yhdistyvät uuden keksiminen ja kehittely sekä sovittaminen eli ideoiden ja palojen asettelu ja sommittelu,” muusikko Marko Autio kuvailee työtään.

Pianisti, kapellimestari ja säveltäjä Marko Autio on saanut Varsinais-Suomen rahastosta apurahaa sävellystyöhön vuosina 2004 ja 2009. Ensimmäisellä apurahalla hän rahoitti satuooppera Adalminan helmen sävellystyötä ja toinen, puolivuotinen apuraha mahdollisti hänelle syvemmän keskittymisen oman tyylin löytämiseen.

– Nämä apurahat ovat olleet säveltäjän urani kannalta tärkeitä. Molemmat apurahat olivat sen suuruisia, että pystyin irtautumaan kokonaan muusta työstä ja keskittymään säveltämiseen. Ensimmäisen apurahan myötä sain ensimmäistä kertaa aikaa vain säveltämiseen. Adalminan helmi ja kaksi samoihin aikoihin pitämääni sävellyskonserttia olivat minulle eräänlainen avaus säveltäjänä.

Virkatyönään Autio opettaa pianonsoittoa ja yhteismusisointia Turun konservatoriossa, minkä lisäksi hän toimii freelance-säveltäjänä ja -kapellimestarina. Hän on erikoistunut ooppera- ja näyttämömusiikkiin.

– Näyttämömusiikki tuli tutuksi työskennellessäni Turun kaupunginteatterin kapellimestarina yli kymmenen vuotta. Siellä vastuullani oli kaikkien näytelmien musiikki. Työ oli lähinnä sovittamista ja harjoituttamista, ja pariin teokseen sävelsinkin musiikin.

Kapellimestari innostui säveltämisestä ja alkoi kaivata taiteellisesti vapaampaa työtä. Teatterilaisen tiivis työrytmi ei myöskään jättänyt aikaa säveltämiselle eikä perheelle. Hän jäi virkavapaalle ja ryhtyi työstämään Oopperakammari ry:n tilaamaa Adalminan helmi -oopperaa. Säveltäjänä Autio kokee olevansa etuoikeutettu, sillä hän on lähestulkoon aina saanut tehdä musiikkia suoraan esitettäväksi eikä pöytälaatikkoon.

– Myös toinen apuraha on ollut minulle säveltäjänä merkittävä. Pystyin pysähtymään ja etsimään omaa sävelkieltäni ja tyyliäni. Minua on kiusannut modernin musiikin harmaa värikokemus ja angstisuus. Halusin tutkia, millaisin keinoin esimerkiksi asteikon ja sävelten muutoksin löydettäisiin uusia sävyjä, uudenlainen paletti, joka korvaisi rippeetkin tonaalisesta ajattelusta ja veisi musiikin hahmottamisen kokonaan uudelle tasolle.

– Olen tutkinut 1920-luvun avantgardisti Vassily Kandinskyn väriteoriaa, jonka mukaan kukin väri edustaa tiettyjä ominaisuuksia, tunteita ja olotiloja. Teoriassa keskestä ovat myös taiteen eri alojen väliset yhteydet ja synesteettiset suhteet. Ajatus kiehtoo minua. Väriteoriaa ja musiikin ja värien välisyyttä olen soveltanut myös myöhemmissä teoksissani. Etenkin Kandisnkyn teos Yellow-Red-Blue inspiroi minua.

Tällä hetkellä Autio työstää logiikan historiaa käsittelevään sarjakuvaan perustuvaa oopperaa ja jonkin aikaa pidempään työn alla ollutta suurempaa orkesteriteosta, sinfonista runoa. Säveltäjän mukaan orkesteriteosten tekeminen on hidasta, koska itsekriittisyys lisääntyy koko ajan. Uuden oopperan haasteena puolestaan on sarjakuvamaisuuden siirtäminen musiikkiin. Libreton oopperaan kirjoittaa näyttelijä Jukka Aaltonen, joka on Aution kollega teatteriajoilta.

Työssä tunteiden ääripäät ja maailmat

Marko Autio aloitti pianonsoiton alle kouluikäisenä. Jo silloin hänelle syntyi jonkinlainen haave muusikon urasta, mutta vasta opiskelupaikka Sibelius-Akatemiassa toi unelmiin todellista vakavuutta. Oopperan ja näyttämömusiikin maailmaan hänet tutustutti silloinen opiskelukaveri, nykyään kapellimestarina työskentelevä Harri Karri. Karri houkutteli Aution Sibelius-Akatemian oopperastudioon opiskelemaan korrepetiittoriksi eli harjoituspianistiksi.

– Oopperasta innostuin pikku hiljaa. Se vaati paljon työtä ja vei mennessään. Aiemmin olin tehnyt lähinnä kamari- ja lied-musiikkia. Yhteistyö laulajien kanssa on ollut minulle aina mieleistä niin pianistina, kapellimestarina kuin säveltäjänäkin.

Ammatti on tuonut Autiolle useita upeita kokemuksia. Hän listaa kapellimestarina hienoimmiksi hetkiksi oopperafinaalien loput tai muut vastaavat huipennukset.

– On upea tunne viedä suurta porukkaa, orkesteria ja kuoroa, kohti teoksen huippua, kun kaikki on omissa hyppysissä tahtipuikon kärjessä. Teoksia tulkitessa on mahtavaa kun oivaltaa, mitä säveltäjä on ajatellut tehdessään tiettyjä ratkaisuja yhdistäessään tekstiä ja musiikkia.

Musiikin monitoimimiehelle on tärkeää, että kaikessa tekemisessä säilyy hurmos ja jopa lapsellinen innostus, jotka ovat motivaation pohjana.

– Työssäni tunnelmat vaihtelevat laidasta laitaan. Kun säveltäessäni maailma aukeaa ja näen kokonaisuuden koko kuvan ensimmäisen kerran, saan valtavasti energiaa. Adrenaliini virtaa, tarvitsen tilaa enkä voi olla aloillani. Toisessa ääripäässä on täysi uppoutuminen musiikkiin soittaessa. On mahtavaa, kun esimerkiksi Schubertin Winterreise-liedsarjaa tehdessä huomaa olevansa yhtä musiikin kanssa.

Viliina Tolvanen
Marko Autiota haastateltiin 15. tammikuuta 2014.