Uutisia
Suomessa on jo pitkään ollut
tarve yleisesitykselle, joka
auttaisi lukijaa hahmottamaan taiteen rahoitusta kokonaisuutena. Nykyinen järjestelmä on vaikeaselkoinen, ja
semuodostuu eri aikakausina syntyneistä, ajoittain jopa
ristiriitaisista osatekijöistä. Niin taiteilijat kuin päättäjät
joutuvat toimimaan sirpaleisen tiedon varassa.
Kirjoitustyö osoittautui ennakoitua hankalammaksi,
sillä yhteismitallista tietoa on heikosti saatavilla. Säätiöt eivät ylläpidä yhteisiä tilastoja. Viranomaiset tarkastelevat asiaa korostetun hallinnonalakohtaisesta
näkökulmasta. Niin ikään taiteen eri tukimuodoista ja
markkinaehtoisista rahoituskanavista on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa.
Synkentynyt taloustilanne saattaa myös taiteen uudenlaisten kysymysten äärelle. Vuosikymmeniä jatkunut kasvu näyttää taittuneen. Tarvitaan laaja-alaisia ja
analyyttisiä näkemyksiä rahoitusjärjestelmän kehittämiseksi. Usein puhe taiteesta ja rahasta tuottaa ainoastaan vaatimuksen kokonaisrahoituksen kasvattamisesta
tai vetoomuksia tietyn intressiryhmän, kuten yksittäisen taiteenalan puolesta.
Kulttuurirahasto haluaa kannustaa konkreettista keskustelua taiderahoituksen suunnista ja päämääristä.
Kuinka mahdollistamme sen, että myös nollakasvun
vallitessa taiteen uudet muodot ja tekijät saavat mahdollisuuden? Mitä tapahtuu kulttuuripalvelujen alueelliselle ja sosioekonomiselle saatavuudelle, kun väestö
ikääntyy ja siirtyy kaupunkeihin?Mikä vaikutus taiteen
rahavirtoihin on sillä, että yhteisesti jaettu käsitys hyvän taiteen kriteereistä on heikentynyt?
Maamme taiderahoitusjärjestelmälle on leimallista
vakauden ja epävarmuuden polarisaatio. Tietyillä taiteenaloilla on tukenaan pysyvät taidelaitokset. Ne kykenevät suunnittelemaan toimintaansa vuosien päähän
ja tarjoamaan taiteilijoille säännöllistä toimeentuloa.
Kuvataiteen ja kirjallisuuden kaltaisilta yksilötaiteilta
vastaavat rakenteet puuttuvat.
Niilläkin taiteenaloilla, joissa vakautta luovat rakenteet tunnetaan, etuoikeus on rajattu pienelle joukolle.
Samalla myös pysyvät orkesterit ja teatterit tarvitsevat toimiakseen suuren joukon freelance-taiteilijoita,
joilla varmuus tulevasta on yhden esityksen mittainen.
Riittävä liikkuvuus vakauden ja epävarmuuden välillä vähentäisi kahtiajakoa. Kannustinvaikutukset vääristyvät, jos jäykän säätykierron ja heikkojen kasvunäkymien seurauksena paras ei voi edes tavoitella parhaita
etuja. Kannustimia tarvitaan, jotta organisaatiot voivat
kehittyä ja omaksua uusia käytäntöjä.
Jos muutoksia tulevaisuudessa tapahtuu, on niiden
syytä olla suunniteltuja, hallittuja ja vähittäisiä. Taiteen
hajanaisen kentän tulisi kyetä tarjoamaan taiteenalarajat
ylittäviä näkemyksiä ja aloitteita päätöksenteon tueksi.
Rahoittajilla ja viranomaisilla on hyvät valmiudet dialogiin. Ovathan ne olemassa taidetta varten.
Kulttuurirahasto on saanut valmiiksi katsauksen taiteen rahoituksen nykytilaan
Suomessa. Nimellä ”Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan”
julkaistu selvitys on saatavissa verkosta vapaasti ladattavana versiona osoitteessa
.
Mistä tulevat taiteen rahat?
TEKSTI Veli-Markus Tapio
KUVA: Marika Aspila
8
