Digitaalinen pelimaailma on huikean moniulotteinen. Se on esimerkiksi viimeisintä teknologiaa ja
tuhansia vuosia vanhaa kulttuurihistoriaa. Pelit ovat miljoonien ihmisten ajanvietettä, miljardien
eurojen bisnestä ja muun populaarikulttuurin tavoin yhä useammin myös maabrändäyksen
lähteitä. Pelikulttuureista ja maabrändäyksestä puhuttiin maakuntarahastojen neuvottelupäivillä
elokuussa Pirkanmaalla.
TEKSTI Kati Vastamäki KUVA Antero Tenhunen
Populaarikulttuuri
– yksilöllistä, paikallista ja globaalia
uomalainen digitaalinen peli-
kulttuuri on vain noin 40 vuo-
den ikäinen, mutta samalla se
on tuhansia vuosia vanhaa pe-
laamisen ja leikkimisen kulttuurihisto-
riaa, sanoo pelitutkimuksen professori
Frans Mäyrä
.
Tietokoneet ovat mahdollistaneet
aivan uudenlaiset pelaamisen muodot.
Klassiset pöytä- ja korttipelit, avaruus-
ja seikkailupelit, pulmapelit, roolipe-
lit, liikunnalliset pelit ja yksinkertaiset
naksuttelupelit ovat esimerkkejä elekt-
ronisen pelimaailman tarjoamista vaih-
toehdoista, joita voi harrastaa yksin tai
yhdessä, ajanvietteenä tai sitoutuneesti.
Varhaiset elektroniset pelikentät
perustuivat yksinkertaiseen merkki-
grafiikkaan tai kaksiulotteiseen näky-
mään. Nykyisten dynaamisten pelien
kolmiulotteinen grafiikka lähestyy fo-
torealismia.
– Ensimmäiset pelikehittäjät olivat
itseoppineita monitaitajia, jotka loivat
peleihinsä niin tarinat, hahmot, pe
lillisyyden, musiikin kuin tehosteet-
kin. Monet pelit menestyivät pelaajien
keskuudessa, mutta eivät kaupallisesti.
– Markkinoinnin, levityksen ja tu-
lovirran kanssa oli jatkuvasti ongelmia.
Virallisesti pelejä julkaistiin tietokone-
harrastajien lehdissä ohjelmakoodeina,
mutta piraattilevitys oli laajaa 1990-lu-
vulle saakka.
Ei vain kaupallisia tavoitteita
Pelien entistä kunnianhimoisempi vi-
suaalinen, auditiivinen ja interaktiivi-
nen toteutus alkoi vaatia erikoistunei-
w
Katja Valaskivi kuvasi, miten paikallinen kulttuuri
globalisoituu ja saa sekä lähtömaassaan että sen
ulkopuolella uudenlaisia ilmenemismuotoja ja kytköksiä.
-S
10
Uutisia
