”
Vuosikertomus ei siis
onnistu kertomaan
meistä kaikkea.
KUVA Heikki Löflund/Raatikuva.
3
Hämeen rahaston vuosijuhla
pidettiin Hämeenlinnassa 4.5.
Onko se olevinaan
jotain taidetta?
S
uomalaisia aina kiinnostaa, mitä muut meistä ajattele-
vat. Niin meitäkin. Talvella kysyimme lukijoiden mie-
lipiteitä Kulttuurirahaston vuosikertomuksesta. Kehu-
jen joukossa kriittisistä huomioista yleisin oli se, että
teos on tarpeettoman pramea, ainakin merkitykseensä näh-
den. Perustelut olivat ekologisia (”turhaa jätepaperia”) tai ta-
loudellisia: ”Miksi tällaisesta vuosikertomuksesta tarttee yrit-
tää jotain ’taidetta’ tehdä? Rahat taiteeseen!”
Paperin laatu ei maksa juuri mitään, mutta jos näivet-
täisimme vuosikertomusta muuten, pystyisimme myöntä-
mään ehkä yhden uuden kokovuotisen apurahan. Kaikkiaan-
han apurahoja jaettiin osapuilleen 2300. Jos julkaisu olisi
ainoastaan verkossa luettavissa, saisimme vielä pari apura-
haa lisää. Kuinka moni sen sitten todellisuudessa lukisi, on
epäselvää.
Taloudellisesti säästö tuskin kannattaisi, sillä vuosikerto-
muksen postitus on niitä harvoja tapoja, joilla kerromme it-
sestämme aktiivisesti ulospäin. Se on paitsi kiitos nykyisil-
le tukijoillemme myös tarpeen niille, jotka harkitsevat uusia
lahjoituksia. Lahjoitusten summasta julkaisun kustannukset
taas ovat vain sadasosan.
Vuosikertomuksen parantamiseen tuli paljon hyödyllistä
osviittaa. Tosin liioittelematta voi sanoa, että jokaista kriit-
tistä huomiota vastasi ainakin yksi kommentti, jossa kiitettiin
samasta asiasta (ks. s. 13). Jos kuuntelisimme vain tyytyväi-
siä lukijoita, emme muuttaisi mitään. Jos tekisimme kompro-
misseja, olisivatko kaikki tyytymättömiä?
Olemme siis samassa tilanteessa kuin yleensäkin luovan
ammatin harjoittajat. Tekeepä miten tahansa, tarpeeksi mo-
nilta kysyessä saa väistämättä sekä kiittävää että nurjaa pa-
lautetta. Silloin tuntuu helpoimmalta jatkaa oman vaiston va-
rassa yrittämättä näyttää muulta kuin on. Tässä on vaaransa,
koska se antaa käytännössä oikeuden sulkea korvat kaikel-
ta kritiikiltä. Luovuus jalostuu kuitenkin taiteeksi parhaiten,
kun tekijä pystyy asettumaan myös vastaanottajan asemaan
ja hiomaan omaa näkemystään kritiikkiä kuunnellen. Silloin
neroa ei enää ymmärretä väärin.
”Kaikki on siistiä, asiallista ja huolellisesti tehtyä. Luulta-
vasti suurin osa lukijoista haluaakin tätä. Toisaalta se antaa
hieman pysähtyneen ja elottoman vaikutelman. Itse kaipaisin
vähän enemmän eloa ja särmää.” Kulttuurirahastossa olem-
me ilman muuta huolellisia, siistejä ja asiallisia, mutta sen
ohella verrattain eloisia. Vuosikertomus ei siis onnistu kerto-
maan meistä kaikkea – joten tässäkin voimme vielä parantaa.
