O
len kielikuvien vannoutunut ystävä, ehkä jopa
ongelmakäyttäjä. Tyttäreni valmistujaisjuhlissa
silmiini osui aivan uusi analogia: ”Jokaisella yh-
teisöllä pitää olla juuret, jotka sitovat sen histori-
aansa ja arvoihinsa, sekä siivet, jotka kantavat sitä uusiin
suuntiin.” Ajatushan on kaunis. Jouduin kuitenkin mietti-
mään, mitä tämän eliön juurille oikein tapahtuu, kun siivet
alkavat räpytellä. Venyvätkö ne vai katkeavat? Vai pitävät-
kö ne yhteisön sitkeästi maan pinnalla siipien pyristelys-
tä huolimatta?
Kulttuurirahaston symboli on tammi, jolla takuuvar-
masti on juuret. Itse asiassa tammi tekee monta metriä paa-
lujuurta ennen kuin kurkottaa kohti taivaan sineä. Kaatu-
nutta tammea näkeekin harvoin. Tammi kukoistaa satoja
vuosia, kasvattaa yhä uusia oksia eri suuntiin ja viheriöi
joka kesä tuoreilla virkeillä lehdillä. Mutta ollaan rehel-
lisiä: tammella ei ole siipiä. Se ei lennä kasvupaikaltaan
minnekään, vaikka toisaalla olisi lämpimämmät talvet tai
matalammat tuotantokustannukset. Se pysyy paikallaan,
olivatpa ajat hyvät tai huonot. Sen elinaikana ehtii olla
monta kylmää jaksoa. Ja mitä ripeämmin tammi kasvaa,
sitä tiiviimpää sen runko on – tässä se poikkeaa vaikka-
pa männystä.
Tammen oksilla pesii lintuja. Niillä on kyllä siivet. Tam-
mi tarjoaa suojaa ja ravintoa monenlaisille eläville, niin
paikkalinnuille kuin kauempaa tulleille. Tammen suojatit
voivat lentää talveksi tutkimaan kaukaisia maita ja pala-
ta taas takaisin. Osa niistä kantaa tammen terhoja, joista
itää uusia puita. Vuosikymmenten kuluessa aivan uudet la-
jit löytävät tammen ja livertävät sen siimeksessä. Tammi it-
se jököttää juurillaan.
Kielikuvissa on vaaransa, kun niitä seuraa liian pitkään.
Puhuja päätyy helposti umpiperään huvittavalle mutkalle,
niin kuin graafikko
M. C. Escherin
epätodelliset kappaleet
Amos Andersonin taidemuseon näyttelyssä. Uskaltaudun
silti jatkamaan muutaman lauseen verran. Yksityinen ih-
minen voi harvoin tehdä asioita, jotka kestävät vuosisatoja.
Vaikka valaisi parhaat ajatuksensa pronssitauluun, ne sula-
tetaan vääjäämättä aikanaan, koska metalli koetaan arvok-
kaammaksi kuin kirjoitus. Meillä ei ole paljonkaan jäljellä
tuhannen vuoden takaisesta Suomesta. Tammi kestää sen-
kin ajan, eikä sen kasvattaminen vaadi huikeita pääomia.
Kaikki suomalaiset ovat tervetulleita vaalimaan tammea.
Se on työtä, jolla on merkitys ja pitkä tulevaisuus.
Kevätkesän luonnosta inspiroituneena
Siivekkäät juuret
3
KUVA Heikki Tuuli
Helsingin Tammasaaressa sijaitsee High Tech Center, joka muodostuu viidestä
rakennuksesta (Vega, Santa Maria, Pinta, Nina ja Kon-Tiki). Kulttuurirahasto ja
Jenny ja Antti Wihurin rahasto omistavat yhdessä Ninaksi nimetyn rakennuksen.
HTC Helsinki Tammasaari sai vuoden 2001 Teräsrakennepalkinnon.
