Haastateltavana Debra Gomez-Tapio

Elävän musiikin yleisölle esityshetki on tärkein. Ammattimuusikolla esitystä edeltää pitkä prosessi, joka jatkuu vielä esityksen jälkeen. "Yleisö, konserttijärjestäjät tai taidetta tukevat instituutiot eivät aina tule ajatelleeksi, miten paljon aikaa ja varoja konsertin tuottaminen vaatii", toteaa Debra Gomez-Tapio. Hän on monipuolinen musiikin ammattilainen: kuoronjohtaja, harpisti, laulaja ja pedagogi. Hän pitää tärkeänä keskustelua sekä taiteellisista arvoista että taiteenteon käytännöistä, joihin kuuluu mm. yhteistyö muusikon ja tuottajan välillä. Etenkin freelancer on Gomez-Tapion mukaan helposti "small guy", joka toimii toisenlaisessa todellisuudessa kuin valtion vahvasti tukemat instituutiot kuten orkesterit tai teatterit.

Osa muusikoiden haasteista on samoja kuin ammattitaiteilijoilla yleensä. Tasapainoilu oman taiteellisen työskentelyn sekä esitysten tuottamisen ja rahoittamisen välillä on arkipäivää. Tosin toisin kuin vaikkapa kuvataiteilija, muusikko huolehtii usein ryhmästä. Gomez-Tapio johtaa Händel-kuoroa sekä keskiajan, renessanssin ja varhaisbarokin musiikkia esittäviä Fioretto Ensemblea ja lauluyhtye Lumousta.

New Yorkissa ja vanhan musiikin mekassa Baselissa taideopintonsa suorittanut Gomez-Tapio on asunut Suomessa 1990-luvun alusta. Haastatteluhetkellä (lokakuu 2009) hän on keskellä kiireisintä syksyään. Ensiesitykseen on tulossa yli kolme vuotta valmisteltu suurhanke Requiem for the Fallen of the Winter War Tampereen tuomiokirkossa. Händel-kuoron Heikki Sarmannolta tilaama teos juhlistaa kuoron 40-vuotista toimintaa. Esitys myytiin loppuun jo viikkoja ennen ensi-iltaa.

Pienempikin konsertti vaatii helposti yli vuoden valmistelun. Hyvästä esimerkistä käy konsertti Pyhä Pohjolan Birgitta Lempäälän Pyhän Birgitan kirkossa. Vanhan musiikin kohdalla aiheiden työstäminen ja käsikirjoitusten metsästys vaatii tutkimusmatkoja myös ulkomaisiin kirjastoihin. Erikieliset vanhat tekstit käännätetään asiantuntijoilla, tarvittaessa hankitaan oikeudet kustantajilta. Harjoitusten ja harjoituspaikkojen järjestäminen eri puolilla maata asuville muusikoille on oma lukunsa. Ja esityksen jälkeen, musiikin vaiettua, hoidetaan vielä palaute, konsertin raha-asiat ja laskut, mahdollisten äänitysten käsittely ja muu tarvittava.

"Näiden käytäntöjen opetus on tärkeää myös musiikkipedagogiassa", tähdentää Debra Gomez-Tapio. "Tarvitaan ajantasaista opetusta ja mentorointia freelancer-taidoista, musiikin tuotannon arjesta ja rahoitusmahdollisuuksista. Myös muualla opiskelleiden Suomeen muuttavien taideammattilaisten verkostoitumista helpottaisi jonkinlainen Guidance Counsellor tai edes tietopaketti taiteenalojen asiantuntijoista, yhdistyksistä ja liitoista. Ilman tukea ja tietoa voi olla työlästä päästä osaksi verkostoja, joiden sisäpiireissä tunnetaan kentän käytännöt ja omaksutaan alan hiljainen tieto."

Debra Gomez-Tapio ei säästele kiitoksia puhuessaan ryhmistään ja tuottajakollegastaan Elina Aho-Kuusamasta. Duo-yhteistyö muusikon ja tuottajan kesken sopii Gomez-Tapion mukaan alalle mainiosti. Silti haasteita riittää. Koko konserttiesityksen kustannukset kattavia apurahoja on vaikea saada. Tuottajaportaan työ jää helposti nykyisten apurahakriteerien ulkopuolelle, vaikka olennaiset konserttijärjestelyt, tiedotus, markkinointi ja talous edellyttävät lujaa ammattitaitoa. Gomez-Tapio kehitteleekin ajatusta konserttilippujen reilun kaupan hinnoista. Lipun minimihinta määriteltäisiin niin, että esityksen todelliset tuotantokulut otetaan huomioon. Tämä voisi selkeyttää alan kirjavia käytäntöjä, joissa erot eri musiikinlajien ja esityspaikkojen välillä ovat suuria.

Olisiko musiikkiyleisö valmis maksamaan enemmän konsertista? Debra Gomez-Tapio uskoo, että olisi. Kuten ympäristötietoisuuden syventämisessä, myös taiteen vaalimisessa tarvitaan tietoa, keskustelua ja yhteistä sitoutumista hyviin käytäntöihin. Myös verotusta on kehitettävä taiteen sponsorointia suosivaksi.

Mistä muusikko unelmoi, jos ehtii? Haastateltava naurahtaa. "Varmaan samasta kuin jokainen freelancer, kun nyt taiteen käytännöistä puhutaan. Siitä, että voisi saada ammatistaan säännöllistä perustuloa." Voidakseen työskennellä taiteen ammattilaisena moni freelancer tekee leipänsä eteen muutakin kuin musiikkia, kertoo tämä myös Tampereen yliopiston kielikeskuksessa englantia opettava muusikko.

Haastattelu: Päivi Mehtonen
Teksti: Päivi Mehtonen ja Silja Minkkinen-Poikolainen