Kinastelemme usein mieheni Ollin kanssa, kummanko kotikunta on tuottanut enemmän kulttuuripersoonia, minun syntymäkuntani Juankoski vai hänen syntymäkuntansa Mikkeli?

Minä luettelen Juice Leskisen, Eija Ahvon, Kaj Chydeniuksen, Jori Sivosen. Spedekin on syntynyt Muuruvedellä, kunnassa, joka liitettiin Juankoskeen vuonna 1970. Olli tietenkin koettaa laittaa paremmaksi nimeämällä Arja Saijonmaan, Kalle Holmbergin, Heikki Kinnusen ja Aake Kallialan. Eikä siinä kuulemma vielä kaikki, suomalaiset komissaaritkin on viimeisen 16 vuoden aikana valittu Mikkelistä.

Suuria taiteilijoita kaikki ja minulla on varaa antaa periksi. Mikkelistä on vuosikymmenien saatossa tullut yksi kotikaupungeistani Juankosken, Helsingin ja Brysselin ohessa.

Etelä-Savo on monella tavalla henkisesti aktiivinen ja aktivoiva maakunta. Välillä tuntuu, että lomamikkeliläisenä saan napsia pelkät rusinat pullasta. Saan rehellisesti olla kulttuuritarjonnan objekti.

Ennätysten ravirata

Ensimmäinen kulttuurikokemukseni Mikkelistä on vuodelta 1979. Pääsin tuolloin veljieni mukana ensimmäistä kertaa elämässäni kuninkuusraveihin. Ravit olivat ensimmäiset laatuaan myös muutamaa vuotta aiemmin uudistetulle Mikkelin raviradalle. Mikkelistä ja sen kulttuurielämästä ei voi puhua mainitsematta tätä Euroopan, ehkä maailman nopeinta ravirataa, jolla on juostu useita Suomen, Euroopan ja maailman ennätyksiä. Edelleen yksi kesälomani kohokohdista on St. Michel-ravit, jotka kokoavat kymmeniä tuhansia ihmisiä, lähes poikkeuksetta auringossa kylpevään kansanjuhlaan.

Musiikin juhlaa ja jalkapalloa

Tulevana kesä Mikkelin Musiikkijuhlat viettävät 20. juhlavuottaan. Kapellimestari Valeri Gergijev tuo heinäkuun alussa jälleen kerran Mariinski-teatterin maailmankuulun orkesterin esiintymään paikkakunnalle. Musiikkijuhlat ovat eteläsavolaisille aito ylpeyden aihe. Maestroa ovat houkutelleet suuremmat ja rahakkaammat orkesterimontut, mutta vuosi vuoden jälkeen Gergijev on seurueineen ja perheineen palannut Mikkeliin.

Miksi Gergijev viihtyy niin hyvin Mikkelin kesässä? Saattaisiko syy löytyä siitä, että Savossa ei liikoja pönötetä, ihmiset ovat lupsakoita, tapahtuman kulissit ovat kunnossa ja kesäinen Saimaa vastustamaton. Ja jalkapallossakin paikkakunnalta löytyy Maestrolle kohtuullinen vastus.

Kaukana ovat ne ajat, kun naapurikaupungista Kuopiosta löytyi kolme jalkapallon liigajoukkuetta ja Mikkelistä kaksi. Menneisyyden hohde ei kuitenkaan ole päässyt himmenemään, kun perheessä on, ei ainoastaan jalkapallo fani, vaan henkilö, jolle jalkapallo on elämäntapa. Käytännössä se tarkoittaa, että kesän aikana tulee nautittua ainakin yksi ravimakkara ja toinen erätauolla Mikkelin Palloilijoiden kotiottelussa Urskissa.

Baletin hurmaa 

Harmikseni on tunnustettava, että Mikkelin Balettijuhlia, Savcor Balettia olemme päässeet seuraamaan luvattoman harvoin. Ajankohta sattuu harmittavasti Eurooppa-koulun syyslukukauden alkuun.

Vuosien takainen Prinsessa Ruusunen oli elämys tuolloin vielä pienelle, vaaleanpunaisessa ballerina-asussa viipottavalle tyttärellemme. Muistona esityksestä on edelleen Ruusunen-juliste kesämökillä, tyttären huoneen seinällä.

Nyt, pelkkä vilkaisu balettitapahtuman sivuille saa veret kuohumaan. Syyskuussa Mikkelissä tullaan näkemään jotakin ainutlaatuista, kun palkittu venäläinen Eifman Ballet saapuu kaupunkiin. Mikkelissä nähdään baletti Karamasovin veljekset, joka perustuu Fjodor Dostojevskin samannimiseen romaaniin. Voiko tähän muuta sanoa, kuin "voi kunpa saisi olla mukana".

Vuosien varrella Etelä-Savo on hellinyt mielihyväkeskusta monin tavoin. Yksi riemastuttavimpia esityksiä, joita olemme Mikaelin Talvela-salissa nähneet, oli muutamia vuosia sitten Mikkelin Tanssiopiston oppilasnäytös Seitsemän koiraveljestä. Yleisö ulvoi naurusta, kun räppäävät härät saartoivat metsästysretkellä olleet veljekset hiidenkivelle. Se oli loistava sovitus Mauri Kunnaksen koiraveljesten tarinasta.

Makuja unohtamatta

Olen kiusoitellut mikkeliläisiä tuttaviani, että te sitten olette kovia pitämään kaiken maailman seminaareja. Eräänkin kerran herraseurue juoksi päivän aikana läpi kolme eri tapahtumaa. Tuolloin päivä huipentui Vuoden Mikkeliläisen valintaan. Ja mikäs siinä, asiaa on välillä hyvä puhua ja ottaa opiksi muiden kokemuksista.

Musiikkijuhlien kanssa samaan aikaan pidettävä Päämaja-symposium on jo muodostunut perinteeksi. Tänä vuonna se järjestetään neljättä kertaa. Tasokas puhujakaarti on heinäkuun helteistä huolimatta houkuttanut Mikaelin suuren salin, kerta toisensa jälkeen, ääriään myöten täyteen. Tulevana kesänä symposium pääsee valtakunnalliseen levitykseen, kun Yleisradio televisioi tapahtuman.

Etelä-Savosta puhuttaessa ei sovi unohtaa makuelämyksiä. Mikkelin tori antimineen, leipomoiden ruisleivät ja piirakat, maukkaat kartanoravintolat ja taidokkaat pitopalvelut pitävät huolen siitä, ettei nälkä pääse lomalaistakaan yllättämään.

Merja Rehn
Yhteiskuntat. maisteri, kolumnisti ja vapaa toimittaja