Fil. tohtori Lassi Saressalo

Ihmisyhteisön ympäristöä voidaan kuvata kahdella käsitteellä, luonnonympäristöllä ja kulttuuriympäristöllä. Vastaavasti ihmismielessä vallitsee ympäristöstä subjektiivinen mielikuva, jota kutsutaan maisemaksi. Se voi olla luonnonmaisema, jossa eivät näy ihmisen luontoon jättämät jäljet. Kulttuurimaisemassa ihmisen toiminnan merkit taas näkyvät. Nämä käsiteparit limittyvät toisiinsa ja niiden väliset rajat hämärtyvät erityisesti silloin, kun ympäristöä käytetään satunnaisesti.

Tällaisessa käyttömaisemassa ihmisen läsnäolo ja jäljet ovat tilapäisiä. Saaristomerellä purjevene vain käväisee antamassa luonnonmaisemalle kulttuurisen merkin. Vastaavasti kulttuurimaisema voi ajan myötä palautua luonnonvaraiseen tilaan, tosin ei samaksi kuin ennen ihmisen aiheuttamia muutoksia.

Nykyisin puhutaan myös maiseman palauttamisesta, jossa on kaksi suuntaa. Yhtäältä kulttuurimaisema voidaan palauttaa johonkin tiettyyn etnografiseen nykytilaan (esimerkiksi lammas- ja lehmihaat). Toisaalta kulttuurimaisema saatetaan palauttaa teknisin ja biologisin keinoin luonnontilaan (esimerkiksi metsitys tai järvenlaskualueiden palauttaminen).

Nykypäivän lainsäädäntö ja sen myötä asennemaailma on ottanut voimakkaasti kantaa luonnonympäristön puolesta. Ympäristökeskustelu usein lähtee siitä, että ihminen vahingoittaa kaikella toiminnallaan luontoa ja haittaa tulee mahdollisuuksien mukaan vähentää tai jopa se estää. Erityisen vahvasti näkökulma tulee esiin kaavoituksen ja rakentamisen lainsäädännössä ja määräyksissä, mutta myös ilmastonmuutoskeskustelussa. Jostakin syystä ihmisen itselleen luomaa kulttuurimaisemaa ei ole osattu tai haluttu julkisessa keskustelussa ja käytännön ympäristönsuojelutyössä nostaa samalle tasolle kuin luonnonmaisema, vaikka lainsäädännössä kulttuuriympäristöt ovatkin jo mukana.

Ihmisen toiminta aina muuttaa ympäristöä, mutta muutosta ei tarvitse pitää ihmisyhteisön kannalta välttämättä kielteisenä kunhan se on hallittua. Muutoksen merkityksen arviointiin vaikuttavat kulttuurihistorialliset ja esteettiset, yleensä opitut ympäristöarvot (ympäristöestetiikka).
Sekä luonnon että kulttuuriympäristöjen merkityksen tiedostaminen on yhteinen asia. Tähän velvoittaa jo Suomen perustuslaki: "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon" (§20).

Perustuslain sanoma on merkittävä antaessaan jokaiselle oikeuden osallistua omaa ympäristöämme koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Perustuslakiin vedoten voimme olla yhteydessä viranomaisiin, joiden tehtävä on maankäytön suunnittelu, tai tahoihin, jotka rakentamiseen ryhtyessään ovat muuttamassa meille tuttua ja turvallista ympäristöä.

Suomessa kuten muuallakin maailmassa on erityisiä kansallisia ihanteita. Tunnemme Kolin maisemat kuvataiteessa, Saanatunturin Kilpisjärvellä ja Senaatintorin Helsingissä. Hämeenkyrön kulttuurimaisemasta on tullut jo käsite ja Pirkanmaan maakuntalaulu ylistää luonnonympäristön ja kulttuurimaiseman kauneutta. Näiden "maisemaikonien" rinnalla tärkeä on myös oma arkiympäristö, jonka muuttamisen on oltava varovaista ja perinteitä kunnioittavaa. Kenellekään ei enää tulisi mieleen rakentaa Tampereen Pispalaan kerrostaloja tai tuhota Pyynikinharjua tiiviillä rakentamisella kuten vielä viime vuosisadalla kaavailtiin.

Alueiden käytön nykysuunnittelu ottaa huomioon tavallisen ihmisen mielipiteen, mutta vain, mikäli itse ilmaisemme sen. Jos emme kansalaisina osallistu ympäristöämme koskevaan suunnitteluun, ei meillä myöhemmin ole oikeastaan oikeutta asiasta valitella. Perustuslaissa olevaa mahdollisuutta on siis aktiivisesti käytettävä hyväksi osallistumalla kaavoitusprosesseihin ja toimimalla mukana erilaisissa kansalaisjärjestöissä.

JOY Jokaisen Oma Ympäristö: Kulttuuriympäristökampanja 2010
Kansalaisjärjestöt järjestävät vuonna 2010 laajan kampanjan kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantamiseksi. Kampanjaa koordinoi Suomen Kotiseutuliitto ja mukana on merkittäviä kulttuuriympäristöasioiden parissa työskenteleviä organisaatioita. Kampanjaa tukevat mm. Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfondet.

JOY-kampanja on tiiviissä yhteistyössä ympäristöministeriön koordinoiman Euroopan rakennusperintöpäivät -hankkeen kanssa. Sen teemana vuonna 2010 on Rakennettu maisema. Kokovuotisen kampanjan yhdeksi huippuhetkeksi suunnitellaan syyskuun toista viikonloppua 2010. Tuolloin kaikki mukana olevat järjestöt ja toimintaryhmät tulevat näyttävästi esiin kampanjan teemojen merkeissä. Kampanjasta on tarkempaa tietoa osoitteessa: http://www.suomenkotiseutuliitto.fi/

Ole Sinäkin mukana laajassa koko Suomea ja samalla koko Eurooppaa koskevassa kansalaisliikkeessä. Sen tavoitteena on kulttuuriperinnön säilyttäminen ja hyvän elinympäristön turvaaminen meille itsellemme ja jälkeemmekin tuleville.