Sinkoilevatko rakkauden nuolet sikin sokin sinne tänne maasta, maanosasta tai yhteiskuntaoloista piittaamatta? Katse kohtaa toisen ja se on siinä? Filosofian tohtori Maija Urponen uskoo, että rakkaustarinoiden selitys ei ole näin yksioikoisen romanttinen.

- Kulttuuriset mielikuvat sekä poliittiset ja taloudelliset rakenteet ohjaavat ja muokkaavat sitä, mitä me itse kukin pidämme rakastettavana ja houkuttelevana, Maija Urponen olettaa.

Hän kutsuu ulkomaalaisten kanssa eläviä suomalaisia ja suomalaisten kanssa eläviä ulkomaalaisia omakohtaisten kirjoitusten laatimiseen. Hän haluaa kuulla, miten ihmiset ovat päätyneet elämään toisesta maasta kotoisin olevan ihmisen rinnalla ja mitä kumppanin ulkomaalainen tausta heille tarkoittaa.

Kirjoitusten parhaimmistosta Urponen kokoaa antologian yhteistyössä Turussa sijaitsevan Siirtolaisuusinstituutin kanssa. Myöhemmin julkaistavassa tutkimuksessaan Helsingin yliopistossa tutkijana toimiva Maija Urponen tarkastelee, miten sukupuoli, kansallisuus, rotu ja yhteiskuntaluokka kietoutuvat toisiinsa ja mitä ne kertovat Suomen paikasta muuttuvassa maailmassa.

Vaimoja idästä, miehiä lännestä

Suomessa solmittavista avioliitoista 10 prosentissa toinen puolisoista on Suomen ja toinen ulkomaan kansalainen. Näitä valtioiden rajat ylittäviä avioliittoja syntyy nykyisin noin 3.000 vuodessa. Aikaisemmin suomalaisnaiset menivät miehiä yleisemmin naimisiin ulkomaalaisen kanssa, nykyisin miehet ovat pienenä enemmistönä.

Miesten avioituminen ulkomaalaisen naisen kanssa lisääntyi 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua ja matkustamisen Venäjälle helpotuttua. Venäjän lisäksi suomalaismiehet menevät yleisimmin naimisiin virolaisen tai thaimaalaisen naisen kanssa.

Jos venäläiset, virolaiset ja thaimaalaiset naiset suuntaavat aviohankkeissaan länteen, samoin tekevät suomalaisnaiset, jotka avioituvat yleisimmin ruotsalaisen, brittiläisen tai yhdysvaltalaisen miehen kanssa. Myös etelä - turkkilainen tai marokkolainen mies - on ollut suuntana yhä useammin 1990-luvulta lähtien.
- Tässä näkyvät globaalit mielikuvat lännestä paremman elämän tyyssijana, Maija Urponen toteaa. - Länsimaalainen mies edusti 1950-luvulla suomalaiselle naiselle vapautta kotitöiden taakasta ja mahdollisuutta toteuttaa unelma omasta kodista. Samanlaisia mielikuvia liittyy nykyään venäläisten naisten avioliittosiirtolaisuuden motiiveihin.

Stereotypiat ovat vahvoja

Avioituminen ulkomaalaisen kanssa ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole yhdentekevä juttu, sillä stereotypiat ulkomaalaisista elävät vahvoina. Miehistä saatetaan ajatella, että "ottivat ulkomaalaisen, kun eivät saaneet suomalaista". Naisia taas epäillään isänmaan pettureiksi ja sinisilmäisiksi houkiksi, jotka eivät ole nähneet ulkomaalaisen miehen viekkautta. Ulkomaalaiset kumppanit ovat ilkeimmissä puheissa huoria Pattayalta ja rantapoikia Las Palmasista.
- Tällaisissa rasistisissa puheissa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät käsitykset toimivat rodullisen eronteon ja toiseuttamisen välineinä, Maija Urponen huomauttaa.

Helppo vastaväite vähättelylle on, että kun kyse on aidosta rakkaudesta, kansallisuudella tai värillä ei ole väliä. Mutta onko todella näin, Maija Urponen kyseenalaistaa.
- Minua kiinnostaa se, miten kansallisuuteen ja väriin liittyvät kulttuuriset mielikuvat ja ilmentymät - yhdessä kansainvälisten talouden ja politiikan rakenteiden kanssa - suuntaavat suomalaisten ylirajaisia suhteita, Urponen selvittää.

Armi antoi mallin muille

Avioliittosiirtolaisuus muokkaa Maija Urposen mielestä Suomesta vahvasti monikulttuurista yhteiskuntaa ja heiluttaa Suomen paikkaa maailmassa. Perussuomalaisten voitettua eduskuntavaaleissa Urponen on havainnut, että varsinkin suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten väliset suhteet ovat jälleen nousseet otsikoihin.
- Naisten suhteet ulkomaalaisiin miehiin ovat kansallisesti arka paikka ja ne tuomitaan helposti epäisänmaallisiksi. Nyt ne kuitenkin näyttäisivät olevan otsikoissa siksi, että niiden avulla vastustetaan nationalismia ja Suomen umpioitumista, Urponen huomioi.

Keskustelua käytiin lehdistössä myös silloin, kun Armi Kuusela, vuoden 1952 Miss Universum, avioitui 19-vuotiaana vuosi valintansa jälkeen filippiiniläisen liikemiehen Virgilio Hilarion kanssa. Avioliitto oli monelle suomalaiselle tyrmistys. Ennustettiin, että Armilla ei ole takaisin tulemista. Romanssin nojalla vahvistettiin mielikuvaa suomalaisten valkoisuudesta, jota vanhat rotuteoriat eivät suinkaan aina olleet tukeneet.

Aviomiehen varakkuus lievensi käsityksiä hänen rodullisesta vieraudestaan. Vaikka varakkuuden taustalla olivat kolonialisimin ajoilta periytyneet valtarakenteet, suomalaisille Armin avioliitto on näyttäytynyt myös modernin ja kansainvälisen elämäntyylin esikuvana.
- Armi antoi suomalaiselle horisontin ulkomaailmaan. Muuan suomalaisäidin ja saksalaisisän tytär on sanonut, että häntä ei olisi, jos Armi ei olisi "kadonnut Kaukoitään", kertoo Armin avioitumisen pohjalta ylirajaisista suhteista väitöskirjan tehnyt Maija Urponen.

Teksti: Arja Ukkonen

Fil. tohtori Maija Urponen sai 11.000 euron apurahan 27.2.2010 Aino ja Einari Haakin rahastosta ylirajaisten parisuhteiden suuntautumistakäsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen