Suomen Kulttuurirahasto on hankkinut omistukseensa ainutlaatuisen barokkiviulun. Kyseessä on Niccolo Amatin oppilaan Giovanni Battista Rogerin rakentama soitin 1600- ja 1700-lukujen taiteesta. Rogeri on eräs arvostetuimmista brescialaisen viulunrakennuskoulun edustajista.

Barokkiviululla tarkoitetaan viulua, joka rakenteeltaan ja soinniltaan vastaa 1600- ja 1700-luvuilla käytössä olleita soittimia. Kaikki vanhat viulut ovat olleet alunperin barokkiviuluja. Musiikkimaun muuttuessa niiden rakenteeseen tehtiin n. 200 vuotta sitten äänen voimakkuutta lisääviä muutoksia: soittimen kaulaa pidennettiin ja sen kulmaa muutettiin; kielten jännitys kasvoi merkittävästi ja viulun kantta tukeva ns. bassopalkki vaihdettiin järeämpään.

Maailman konserttilavoilla kuultavat Stradivarit, Amatit ym. tarunhohtoiset soittimet poikkeavat edellä mainituilta osin siitä, millaisiksi ne alun perin rakennettiin. Kulttuurirahaston hankkima Rogeri-viulu on sitä vastoin säilynyt lähes kokonaan alkuperäisessä asussaan. Tämä tekee viulusta maailmanluokan harvinaisuuden, sillä näin hyvin säilyneitä vanhojen italialaisten mestareiden viuluja on jäljellä äärimmäisen vähän.

Rogerin viulut ovat maailmalla kysyttyjä. Tässä tapauksessa myyjä on halunnut varmistaa, ettei uusi omistaja ryhdy vähentämään viulun historiallista arvoa ryhtymällä edellä kuvattuihin muutostöihin. Suomen Kulttuurirahasto haluaa varmistaa, että viulun ainutlaatuisuus säilyy myös tulevia sukupolvia varten.

Hankinnan taustalla vaikuttaneet motiivit eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti kulttuurihistoriallisia. Tarkoituksenamme on tukea maamme korkeatasoista ja elinvoimaista barokkiviulismia. Rogeri-viulua tullaan lainaamaan soittajille avoimen haun perusteella osana Kulttuurirahaston laajaa soitinkokoelmaa. Kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä 45 jousisoitinta.

Arvoviulun identiteetinmuutos: Stradivariuksesta tulee Amati

Suomen Kulttuurirahaston soitinkokoelman nimekkäin soitin on tähän saakka ollut Antonio Stradivarin nimeä kantanut viulu. Se tunnetaan yleisesti ns. professori Faltinin viuluna. Hiljattain on käynyt ilmi, että kyseinen viulu ei ole lähtöisin Antonio Stradivarin verstaalta, vaan sen tekijä on toisen cremonalaisen viulunrakentajasuvun edustaja Girolamo Amati (Hieronymus II). Suvun tunnetuin edustaja on Niccolo Amati, jonka väitetään olleen myös Stradivarin opettaja. Hieronymus II on Stradivarin aikalainen ja Amati-suvun viimeinen merkittävä rakentaja.

Nimenmuutoksestaan huolimatta professori Faltinin viulu soi edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin. Suomen Kulttuurirahaston kannalta muutos näkyy ennen kaikkea soittimen arvon vähentymisenä noin puoleen entisestään. Jos viulu olisi edelleen Stradivarius, sen arvo olisi noin miljoona euroa.

Arvoviulujen hinnat ovat nousseet tasaisesti 1700-luvulta lähtien. Hintakehitys on varmistanut sen, että myös Kulttuurirahaston soitinkokoelman arvo on kasvanut voimakkaasti, ja on nyt lähes seitsemän miljoonaa euroa.

Kirurgian professori Richard Faltin oli Sibeliuksen aikalainen ja ystävä. Nuorena lääkärinä hän oli osallistunut kenraalikuvernööri Bobrikovin elvytysyrityksiin. Sittemmin Faltinin Stradivarius päätyi testamenttilahjoituksella Suomen Punaisen ristin haltuun. Suomen Kulttuurirahasto osti viulun Kansallis-Osake-Pankilta vuonna 1993. Viimeiset kymmenen vuotta soitin on ollut Elina Vähälän käytössä.

Lisätietoja: Suunnittelija Veli-Markus Tapio, etunimi.sukunimi@skr.fi

Lue lisää soitinkokoelmasta