Hanna Helavuori on vapaa kirjoittaja, kriitikko, suomen kielen opettaja, tutkija ja laaja-alainen teatteri- ja näyttämötaiteen asiantuntija. Hän toimi Teatterimuseon johtajana yli kaksikymmentä vuotta, Teatterin tiedotuskeskuksen TINFOn johtajana 2010–2020 ja Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden Unkarissa toimivan keskuksen johtajana 2005–2007.

Helavuori on erityinen hahmo suomalaisella esittävän taiteen kentällä. Hän osaa katsoa esitystä ei yksinomaan teemojen tasolla ja kirjallisesti, vaan näkee myös näyttelemisen, tyylilajit, rytmin, tunnelmat ja yleisösuhteet. Hän kykenee tunnistamaan pitkiä linjoja ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja sekä kontekstoimaan teoksia - ja toisaalta hänellä on taito pysähtyä ihmettelemään myös yksittäistä esitystä, elettä tai asiaa.

Helavuoren katse on utelias ja siiloutumaton. Hän rakastaa teatteria, näyttämötaiteita ja nykyesityksiä kaikkinensa. Hänessä on erityistä ehtymätön innostus, positiivisuus ja kannustavuus. Hänen ennakkoluuloton tapansa kohdata ja lähestyä taiteilijoita kysymyksillään esitysten jälkeen on aseistariisuva. 

Helavuori jaksaa sinnikkäästi ylläpitää esittävän taiteen sisäistä keskustelua. Hänen terävää analyysiään ajankohtaisista esityksistä ja ilmiöistä voi lukea esimerkiksi hänen nettisivuillaan tai esseeteoksessaan Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa (TUA, 2022).

Helavuoren kotisivujen päiväkirjamerkinnät ovat tekijöiden keskuudessa seurattu ja noteerattu ajankohtainen alusta: ”Mitä se Hanna nyt tällä viikolla kirjoittaa ja nostaa esiin?” Esittävien taiteiden tuntemus on hänellä erityisen laaja; hän on tarkkanäköinen, kriittinen ja alaa myös kansainvälisesti tunteva ja seuraava.

Helavuori on havainnut ja osannut sanallistaa tarkalla vainulla uusia tekemisen tapoja ja muotoja, uutta teatterikirjoittamista, nykyteatteria, ajankohtaisia ilmiöitä ja tekijöitä 1990-luvulta alkaen. Hän suuntaa katsettaan jatkuvasti ei-ilmeiseen ja on näin osaltaan edistänyt teatteritaiteen kehitystä sen murroskohdissa. Hän suhtautuu uuteen aina positiivisesti, eikä kaihda muutosta. Lisäksi hän on hyvin topakasti ja proaktiivisesti toiminut tasa-arvon edistämiseksi teatterin alalla.