Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Rami Marjamäki

Brinter Oy:n tuotepäällikkö Sanna Turunen suosittelee tohtoreita haarukoimaan yrityskumppaneita sen mukaan, mitä heitä itseään kiinnostaisi tutkia, ja sen jälkeen ottamaan rohkeasti yhteyttä.

"Kannattaa muistella, onko yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ollut joskus mukana yrityskumppaneita, ja lähestyä heitä."

– Messuilla ja konferensseissa voi helpoiten päästä kahvipöytäkeskusteluetäisyydelle yritysjohdon kanssa, mutta koronan aikaan tämä on tietenkin vaikeaa. Kannattaa muistella, onko yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ollut joskus mukana yrityskumppaneita, ja lähestyä heitä, Turunen sanoo.

Turunen itse oli hyvin aktiivinen omassa PoDoCo-haussaan. Käytännössä hän hoiti kaiken itse.

Vuonna 2017 Turunen teki Tampereen yliopistossa väitöskirjaa mikrorakenteiden valmistuksesta laserpohjaisella 3D-tulostusmenetelmällä. Eräässä bioprinttereitä käsittelevässä tutkimuspalaverissa hän tutustui teolliseen 3D-tulostukseen erikoistuneen salolaisen 3DTech-startupin perustajiin.

Tapaamisen jälkeen Turunen oivalsi voivansa auttaa yritystä kehittämään bioprintteriä PoDoCo-ohjelman turvin. Yrityksen perustajat eivät olleet kuulleet ohjelmasta. Turunen selitti, että he saisivat ilmaista tutkijatyövoimaa vuodeksi. Yhdessä he kehittivät tutkimusideaa tarkemmaksi. Turunen muotoili hakemuksen ja sai Kulttuurirahastolta myöntävän päätöksen. Vuoden 2018 helmikuussa Turunen alkoi suunnitella 3DTechin leivissä biotulostinta, joka yhdistää eri tulostustekniikoita ja tulostuspäitä.

Liki ensitöikseen Turunen ryhtyi hakemaan 3DTechiä mukaan EU:n Horisontti 2020-ohjelman Restore-hankkeeseen, jossa etsitään uusia menetelmiä korjata nivelrikkovaurioita polven rustossa toiminnallisten nanomateriaalien avulla. Biotulostus on toinen näistä uusista päälinjoista, ja 3DTech saikin tähän lähes 400 000 euroa tutkimusrahaa kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.

PoDoCo-tutkijasta tuotepäälliköksi

Vuoden 2019 helmikuussa Turusen olisi PoDoCo-protokollan mukaan pitänyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen 3DTechin palkkalistoilla. Yritys kuitenkin päätti palkata hänet suoraan vakituiseksi työntekijäksi tuotepäällikön tittelillä.

– Pienessä yrityksessä toimenkuvaani kuuluu vähän kaikkea. Vastaan 3D-bioprintterin tuotekehityksestä, mutta teen myös tutkimusta ja testausta tulostuspäillä, hankin materiaaleja ja tarjoan teknistä tukea myynnille ja markkinoinnille, Turunen kertoo. 

Tämän vuoden alussa yritys jakautui kahdeksi yhtiöksi, joista 3DTech jatkaa tulostuspalveluliiketoimintaa ja Brinter Oy biotulostimen kehitystä ja myyntiä.

Tällä haavaa yritys on myynyt 3D-biotulostimia lähinnä Suomeen tutkimuslaitoksille ja yliopistojen tutkimusryhmille. Perusprintteri maksaa noin 25 000 euroa. Kun siihen lisää erilaisia tarvittavia tulostuspäitä, hinta nousee noin 40 000 euroon.

Biotulostuksen pitkän tähtäimen tavoite on tuottaa markkinoille kokonaisia elimiä, kuten maksa tai haima sellaista tarvitsevalle.

Bioprintterissä biomustesäiliöihin ladataan hydrogeelissä lilluvia soluja, tukimateriaaleja, kasvutekijöitä ja kaikkea mitä elävä kudos tarvitsee. Printteri pyrkii tulostamaan nämä oikeanmuotoiseksi kolmiulotteiseksi kokonaisuudeksi. Eri rakennuspalikat tarvitsevat erilaisia suuttimia. Esimerkiksi solut tarvitsevat erityisen hellää pursotusta, jotta ne eivät kuole.

Biotulostuksen pitkän tähtäimen tavoite on tuottaa markkinoille kokonaisia elimiä, kuten maksa tai haima sellaista tarvitsevalle. Tähän kuitenkin kulunee Turusen mukaan vielä 30–40 vuotta.

Nyt biotulostimet palvelevat tieteen apuvälineinä. Niillä voidaan tulostaa maksakudosta, syöpäkudosta ja ihoa tutkimustarkoituksiin, ja näin voidaan vähentää koe-eläinten käyttöä. 

– Suurissa kudospaloissa ja elimissä ei ole vielä keksitty, miten niihin saadaan tulostettua toimiva verisuonisto. Siksi ensimmäiset sovellukset ovat rustoa, luuta ja ihoa, joissa verisuonia on vähemmän, Turunen selittää.

Lisätietoa PoDoCo-apurahoista.

Tekn. tohtori Sanna Turunen sai 28 000 euron PoDoCo-apurahan vuonna 2018 3D-biotulostustekniikoiden yhdistämistä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.